Matkailu Suomessa · Matkat · Perhe

Tammilehdot Tarhalehdolla

DSC_2316[1]

Lauantaina vietimme ihanan päivän Tarhalehdon kotieläinpihalla Lievestuoreella. Saimme ilmaisen sisäänpääsyn, sillä olimme hyödyntäneet kevään Wemmi-markkinoiden yhteydessä olleilla Retkelle- ja Metsämme-messuilla somekampanjan vieraillessamme Tarhalehdon messupisteellä. Vielä emme kuitenkaan olleet ennättäneet hyödyntämään ilmaisia lippuja, sillä Tarhalehdon aukioloajat ovat olleet meille hieman kimurantit eläinpihan ollessa auki vain muutaman tunnin päivällä ja tuo ajankohta sijoittuu juurikin parahiksi Alisan päiväuniaikaan. Lauantaina kävi kuitenkin niin, että normaalisti seitsemän ja kahdeksan välillä viikonloppuaamuisinkin heräilevä tyttäremme veteli hirsiä makoisasti kymmeneen asti. Kun oli sanomattakin selvää, että näiden yli 13-tuntisten pitkälle venyneiden yöunien jälkeen lapsi ei todellakaan nukahtaisi puoliltapäivin päiväunille, päätimme ottaa erilaisesta lauantaisesta vapaapäivämme päivärytmistä hyödyn irti ja spontaanisti suuntasimme auton nokan kohti Lievestuoretta tutustuaksemme ensikertaa Tarhalehdon kotieläinpihaan.

DSC_2371[1]

Lähtiessämme myöhäisen aamupalan jälkeen hirmuisella säpinällä kohti eläinpihaa, unohtui siinä hotakassa matkasta järjestelmäkamera. Pakatessamme mukaan hoitoreppua, rattaita ja eväspussia ja vetäessämme päälle hattua, aurinkolaseja ja kenkiä, jäi Alisan huoneen penkille kantolaukkuunsa järjestelmäkamera, josta olin juuri puoli minuuttia aiemmin tarkistanut, että onhan akkua riittävästi ja muistikortilla tilaa. Tajusimme kameran unohtuneen vasta puolivälissä ajomatkaa ja tuolloin ei takaisin enää yhden kameran vuoksi käännytty. Hetken harmitti, kunnes järki soimasi harmitusta ja mieleen palasi taas homman alkuperäinen tarkoitus; aurinkoisen retkipäivän viettäminen yhdessä perheen kesken eläimiä ihmetellen ja uudesta kokemuksesta nauttien. Saisi niitä kuvia kännykälläkin ja siihen nyt tyydyttiin.

DSC_2406[1]

Kokemukset jäisivät kuitenkin elävämpinä korvien väliin muistiin ja illalla nukkumaan mennessä on ihanaa keskustella lapsen kanssa päivän tapahtumat läpi; mitä päivän aikana tapahtui, mikä oli parasta ja mikä jäi mieleen? Tuossa keskustelussa eilisiltana muisteltiin ihan kaikkea muuta paitsi kotiin unohtunutta kameraa. Puheissa risteilivät röhkivät ja haisevat villapossut, hanhien korviavihlova kaakatus, hevosten hirnahdukset, ponin kavioiden kopse ja kevyt keinutus, kun Alisa istui lauhkean ponin satulassa, kalkkunan kotkotus, aasin hassut korvat, aitauksestaan livistänyt fasaani ja kissa, joka kaikista eläinpihan vieraista valitsi ystävikseen meidät ja toimi oppaanamme vierailun ajan.

DSC_2337[1]

DSC_2339[1]

Eläinpiha oli idyllinen maalaismiljöö, jossa todellakin viihtyi muutaman tunnin mittaisella retkellä paremmin kuin hyvin. Maatilan ympärille levittyivät laajat ruohoniityt, joilla hevosilla oli tilaa laiduntaa ja pitkä, vihreä ruoho keinui kevyessä tuulenvireessä. Alkukesän vähäsateisuus näkyi kotieläinpihallakin, kun hiekkamaa pölisi jalkojen alla ja pölläytti kevyen hiekkapilven ilmaan joka askeleella. Maatilan pihapiiriä ympäröivät talli, pupula, kanala, sikala, pihatot, koiratarha, suuli, eläinten ulkoaitaukset, lasten leikkialueet sekä kahvila-myymälä ja pihapiirin perältä löytyi vielä grillikota ja poroaitauskin, jossa poron kaulassa kilisevä kello toi terveiset Lapin pohjoisilta tuntureilta saakka. Ensimmäisenä kotieläinpihalle saapuessa korviin kantautui kukon uljas kieunta.

DSC_2323[1]

DSC_2357[1]

DSC_2369[1]

Ainoa miinus, mikä kotieläinpihalla oli eikä jättänyt rauhaan, olivat ötökät, sillä niitä piisasi riesaksi asti. Oli hyttysiä, mäkäräisiä, kärpäsiä ja paarmoja. Mukaan kannattaa pakata siispä tehokkaat ötökkämyrkyt ja meilläkin tätä kesäistä suviparfyymia supsuteltiin nilkat, ranteet, niska ja korvantaukset täyteen, jotta ötököiltä saatiin edes pieni rauha. Kärpäsiin nämäkään kesätuoksut eivät kuitenkaan tehonneet ja niitä meinasikin olla välillä suut, silmät ja korvat täynnä, kun ne lehahtivat ilmaan isona parvena, varsinkin kanalassa. Ymmärrystä ötökkäarmeijoille kuitenkin löytyi, sillä oletko koskaan vieraillut maatilalla, jossa ötököitä ei olisi?

DSC_2346[1]DSC_2383[1]Maatilalta löytyi meille myös hurmaava uusi ystävä vierailumme ajaksi, josta jo tuossa aiemmin kerkesinkin mainitsemaan. Karvisen ulkonäön perinyt kissa tykästyi seuraamme heti vierailumme alussa ja se seurailikin meitä sitten lähes koko visiittimme ajan. Siirtyessämme paikasta toiseen jolkotteli kissa perässämme ja ollessamme paikallaan istahti kissa viereemme odottelemaan matkan jatkumista. Alisa silitteli kissaa tuon tuostakin ja kissa puolestaan näytti nauttivan runsaista hellyydenosoituksista. Kun pidimme evästauon kodalla poroaitauksen vieressä, istuskelivat kissa ja Alisa vierekkäin polun varressa huitoen hyttysiä ja Alisa mutusteli eväsleipäänsä.

DSC_2333[1]

DSC_2328[1]

DSC_2392[1]

Parasta kotieläinpihalla olivat ystävällisen kissan lisäksi uteliaat puput, ponit, joista yhdellä Alisa pääsi ratsastamaan ja poniratsastus oli tietysti odotetuin ja parhaiten mieleen painunut juttu vierailullamme, hepat, joista yhtä Alisa pääsi rapsuttelemaan ja silittelemään poskesta sekä turvasta ja saipa Alisa oikein muiskunkin tuolta leppoisalta hevoselta, vanhaan kaivuriin ripustettu keinu, trampoliini, villisika Martti, joka herkutteli juuri parsoilla, paprikoilla, limeteillä ja avokadoilla vieraillessamme hänen luonaan sekä tietysti eväshetkemme ja etenkin suklaakeksit, joita oli pakattu eväskassiin mukaan jälkkäriksi.

DSC_2397[2]

Mainokset

One thought on “Tammilehdot Tarhalehdolla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s