Perhe-elämä ja pikkulapsiarki · Piristystä arkeen · Ruoka

Mittumaarin yökyläily

DSC_2421[1]

Juhannusaattoa taidettiin viettää aikalailla ympäri Suomen sateisissa säissä muutamia maamme kartan onnekkaita kärpäsenkakan kokoisia pisteitä lukuun ottamatta, kuten Pikku Myy asian varmasti ilmaisisi. Jyväskylässä ainakin sää oli harmaa ja sateinen. Vaikka hetkittäin taivas selkeni, niin ennen kuin kerkesi mölkkypelit virittää pihamaalle piiskasi niskaan jo seuraava saderintama. Se ei kuitenkaan meillä menoa haitannut, vaan nautimme mittumaaristamme kyllä jokaista hetkeä myöten. Juhannusaatoksi suuntasimme nimittäin lähellä asuvien ystäviemme luokse. Tavaraa yhden yön visiitille oli taas niin, että leikkisästi lähetin ystävillemme viestin ennen saapumistamme, että virittäkäähän kiitotie valmiiksi, sillä saavumme jumbojetillä. Mukana kun oli kylmälaukullinen ja muovikassillinen ruokaa, lapselle matkasänky, meille vierassänkynämme toimiva ilmapatja ja sitten ne omat vaatteet ja hygieniatarvikkeet olivatkin vain yhdessä pienessä lentolaukussa.

DSC_2422[1]

Tämä juhannus oli juuri hyvä viettää näin, kera oman pienen perheemme ja tärkeiden ystävien. Järven aaltojen liplatus, loikoilu riippumatossa auringon säteistä nauttien ja kokon ihastelu meillä jäi nyt tänä vuonna väliin tästä keskikesän juhlan idyllistä, mutta sen sijaan nautimme hyvistä ruuista ja juhannusherkuista, saunoimme ja vastoimme tulen loimutessa puukiukaan pesän uumenissa, höpötimme ja nauroimme. Pelasimme me tosiaan sen mölkkykisankin Finlandiaa kuunnellen ja kuoharilaseilla kilistellen; vesisateessa tietenkin sormenpäät kohmeessa, kuten suomalaiseen juhannukseen kuuluu. Onneksi sää oli sen verran huono, ettei naapurit paljoa ulkona viihtyneet, sillä muutoin joku olisi saattanut katsoa meininkiämme pikkuisen hitaasti. Pääasia, että meillä oli hauskaa!

DSC_2423[1]

Ystävien luona yökyläily on vastaus ruuhkavuosien keskellä aikapulaan, mitä tulee ystävien näkemiseen. Normaalin arjen keskellä, jossa pyörii non-stoppina täysipäiväinen työ, päiväkotiarki, siivoukset, kaupassakäynnit ja ruuanlaitot, tuntuu, että kaverit jäävät väkisinkin elämässä johonkin sijalle 563. Arjessa on niin monta asiaa, jotka vievät liikenevän ajan ja sen sijaan, että soittaisi tai laittaisi ystävälle viestin ”nähdäänkö?”, tuntuu arjen asiat aina ajavan ohitse ja yhtäkkiä huomaakin jo, että taas on mennyt kahden viikon tai kuukauden verran kalenterista päiviä eteenpäin eikä vieläkään ole kerennyt soittamaan. Sitten kun vihdoin kerkeää ystäviä näkemään, tulee aina vastaan lapsen päiväunet, ruoka-aika tai iltatouhut ja yöunet. Juuri kun kuulumisten vaihtaminen on päässyt vauhtiin ja olostaan nauttii hyvässä seurassa, on aika kerätä kimpsut ja kampsut taas kasaan ja palata arkisten juttujen keskelle omaan kotiin. Joskus se vähän ottaa päähän, että elämä pyörii niin paljon ruuhkavuosivelvollisuuksien aikatauluttamana.

 

Siihen kaikkeen aikapulaan vastaus on yökyläily ystävien luona ja sen sain todella todeta mittumaarin yökyläilyreissullamme. Ei haittaa, että lapsen pitää nukkua päiväunet, kun lapsen voi vain nukuttaa vierashuoneeseen, lastenhuoneeseen tai johonkin muuhun rauhalliseen soppeen ja sen jälkeen voi jatkaa vierailua siitä mihin jäätiin. Ruoka-aikakaan ei haittaa, kun ruokaa laitetaan koko porukan voimin yhdessä. Iltatouhut on paljon mukavampi hoitaa ystävien kanssa yhdessä ja siellä saunanlauteillakin voi jutella niitä näitä ja iltapalapöydässä istua porukalla. Kun pienimmät on nukutettu yöunille, voi lasiin kaataa hiukan viiniä ja levittää pöydälle lautapelin; aah ihanaa, kukaan ei nyt hetkeen tarvitse minua tai ketään meistä, kunnes itkuhälyttimestä kuuluu parkaisu. Lapsen antamasta ääninäytteestä sitten kuunnellaan ja mietitään, kuka lapsista se oli ja kenen vanhemmista on mentävä rauhoittelemaan omaa lapsostaan.

DSC_2424[1]

Yökyläily antoi ihanan päivän ystävien seurassa ilman stressiä aikatauluista tai kiireestä ja myös juhannuksena tämä oli ihana ja ikimuistoinen tapa juhlia keskikesää, vaikka sää nyt niin kesäinen ei ollutkaan ja illan hämärtyessä yöksi katsellessamme keittiön ikkunasta ulkona vihmovaa myrskyä totesimmekin maiseman näyttävän enemmänkin lokakuiselta myrskyltä kuin keskikesän juhlan yöttömältä yöltä. Perheenä yökyläily ystävien luona ei siis suinkaan anna vapautusta vanhemmuudesta, eikä se ole yökyläilyn tarkoituskaan, mutta päivä ystävien kanssa antoi voimaa ja energiaa erinäisten kasvatuspulmien ja uhmaiän lieveilmiöiden hallintaan. Uhmaikäkään ei tunnu niin kuluttavalta ja raastavalta, kun ystävät sanovat painivansa ihan samankaltaisten vaiheiden kanssa ja näkee heidän elävän sitä ihan samaa pikkulapsiaikaa, mitä mekin elämme. Elämä tuntuu todellakin paljon helpommalta, jos siihen kuuluu ystävät, grilliruoka, kuohuviinilasillinen sekä mansikkatrifle. Suosittelen kokeilemaan.

DSC_2428[1]

Toivottavasti sinulla oli myös ihana ja toiveiden mukainen juhannus! Muistuttelen vielä arvonnasta, joka on käynnissä blogissani. Huomenna arvon jollekin onnekkaalle auton käsinpesun ja arvontaan pääset osallistumaan tämän linkin kautta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s