Ulkoilu ja liikkuminen

Kotirannasta pienelle extempore-veneretkelle

DSC_2462[1]

Soutaa, huopaa… Kyllä olisi ollut taas ”hauskat kotivideot”-materiaalia tarjolla, jos joku olisi kuvannut rannalta meidän pientä veneretkeämme. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja poutainen sää oli muuten aivan ihana, mutta tuuli oli aika navakka ja sai järvelle aikaan melkoisen ristiaallokon. Aallot eivät olleet korkeita, mutta sen verran napakoita, että tekivät soutamisesta hankalaa. Varsinkin kun airoissa oli kaksi soututaidotonta räpeltäjää. Me kuitenkin päätimme pitkästä aikaa lähteä pienelle souturetkelle käymään vastarannan lähisaaressa, sillä aikaa oli, sää oli aurinkoinen ja lämmin ja Alisakin halusi päästä veneilemään. Alisan kanssa emme tästä kotirannastamme olleetkaan vielä kertaakaan lähteneet järvelle, vaikka naapurin veneen avainkin asuu meillä puisessa Aalto-kulhossa ja saamme tuota venettä vapaasti käyttää. Tuosta voi siis äkkiseltään laskea, että Larin kanssa yhdessä emme siis olleet käyneet veneilemässä kahteen vuoteen, mikä on kyllä jo sen verran pitkä aika, että oli korkea aika korjata tilanne.

DSC_2460[1]

Venekin oli vielä talviteloillaan kääntämättä ja kuivuneiden lehtien peitossa. Käänsimme veneen ja harjasimme sen puhtaaksi roskista. Tulppa paikoilleen ja ei kun menoksi. Sillä välin kun minä ja Lari olimme ähkineet venettä ympäri, oli Alisa kerännyt rannalta kiviä pikkuämpäriinsä. Alisa tykkäsi heitellä kiviä veneen laidan yli järveen ja katsella, kuinka kivet plumpsahtivat järven pinnassa. Lari souti lähisaareen ja minä sieltä takaisin. Kumpaankin suuntaan matka taittui hitaasti ja voimakkaasti viettävän aallokon vuoksi kahdella airolla samaan aikaan soutaminen jäi haaveeksi, sillä suuntaa sai korjata alvariinsa.

DSC_2468[1]

Perille kuitenkin päästiin, saaressa täytettiin Alisan pieni ämpäri kivillä, katseltiin hetki kaunista säätä ja saaren luoman tuulensuojan ansiosta rauhallisesti lainehtivaa veden pintaa ja sitten hyppäsimme takaisin veneeseen palataksemme takaisin kotirantaan. Minun vuoroni oli soutaa ja Lari sekä Alisa heittelivät veneen keulassa kiviä yksi kerrallaan laidan yli. Minä pyörin veneellä piruettia ja välillä soudin veneen perä edellä huovaten. Aallokko oli sellainen, että jos ei olisi soutanut lainkaan, olisi vene pyörinyt vain ympyrää. Veto kerrallaan matka kuitenkin taittui milloin mitenkin päin ja viimein veneen keula tömähti omalle venepaikalleen rantakivikkoon. Perillä oltiin ja saatiin kuin saatiinkin tankattua hieman aurinkoenergiaa veneilyn merkeissä ja hupaisien soututaitojemme ansiosta tuli tankattua nauruenergiavarastotkin. Rannalla odottivat Larin kalastustarvikkeetkin, jotka siinä lähdön hurmassa olivat unohtuneet koivupuun alle makoilemaan. Tosin ei siinä aallokossa olisi voinut kalastaakaan, joten ihan hyvä näin. Saihan sitä muutaman kaislan kalastettua rantakivikoltakin uistinta heittelemällä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s