Matkailu Suomessa · Matkat

Kesälomareissu Suomen suvessa

Palailimme reissultamme jo keskiviikkona, mutta vasta nyt alkaa tuntua siltä, että reissusta saisi aikaiseksi kirjoitettua matkakokemuksia tekstinkin muotoon järkeviksi lauseiksi. Oletko huomannut, että mieli matkustaa hieman perässä, hitaan verkkaisesti ja joutilaasti pitämättä turhaa kiirettä ja hötkyilemättä? Mieltä tai sielua, miten sen nyt haluaakin ajatella, saa aina odotella perille. Kun auton renkaat kirskuvat viimeisessä mutkassa, auto niiaa sen merkiksi, että koko reissuporukka on päässyt määränpäähänsä ja autolle on löydetty sopiva parkkipaikka, niin mieli se vasta miettii kotona tai edellisessä majapaikassa, että pitäisikös sitä kohta puoleen alkaa pakkailemaan tavaroita ja lähteä taas liikkeelle. Kun mieli päivän tai parin päästä tavoittaa reissuporukan ja omankin kotikehonsa, on reissuporukka jo starttaamassa seuraavalle matkaetapille, vaikka juurihan mieli vasta saapui paikalle! Siksi paras tapa matkustaa olisikin nimenomaan asettua yhteen paikkaan aina useammaksi päiväksi. Mökkeillessäkin suurin stressi ja hötkyily on riisuttu vasta muutaman päivän kuluttua. Sama ilmiö itselläni on reissusta palatessa. Matkalaukut on jo purettu, reissussa rähjääntyneet vaatteet on jo ripustettu pyykkinarulle pestyinä kuivumaan ja parhaimmassa tapauksessa pestyt pyykit on jo viikattu kaappiinkin, matkassa mukana olleet tavarat on aseteltu jokainen takaisin paikoilleen ja silloin vasta mieli kolkuttelee ulko-ovella sen merkiksi, että sekin on vihdoin saapunut kotiin kimpsuineen ja kapsäkkeineen. Siksi ainakin itselleni on välillä hankalaa alkaa heti reissun jälkeen kirjoittamaan reissukokemuksia ja ihania muistoja sanoiksi ylös ja muistiin, kun mieli on vielä matkalla mahdollisesti päivän tai parinkin ajan. Ajatukset alkavat jäsentymään jonkinlaiseen järkevään muotoon vasta levättyään hetken.

Tällä kertaa kesälomareissumme käsitti lomamatkan kotimaassa. Alkukesästä selailin matkakuumeisena matkatoimistojen äkkilähtötarjontaa ja teki todella vaikeaa olla varaamatta viikon matkaa lämpimään etelään. Suomen kesässä jokin kuitenkin veti puoleensa enemmän ja tämän vuoden intiaanikesä teki tehtävänsä sulattaen sydämeni Suomen kesälle. Päätimme viettää kesän Suomessa ja matkailla kotimaassa. Turun saaristo, Muumimaailma ja mökkielämä kutsuivat. Vähän sukulaisia soppaan mukaan mausteeksi myös ja aimo läjä mansikoita aateloimaan koko reissusuunnitelman. Siitä oli meidän kesälomareissu tehty ja tästä reissusta kuvasaldoa ja tarinoita sekä reissuvinkkejä riittää useampaankin postaukseen.

Aloitimme ja päätimme reissumme samassa paikassa nimittäin sukulaisten mökillä Kokemäellä on ihana piilopaikka, jonne suuntasimme pariksi päiväksi ihan ensimmäisenä. Kokemäen mökillä on pieni luomumansikkatila, jota ylläpitää Larin sukulaismies mukavana kesäharrastuksenaan. Saimme siispä herkutella kiloittain puhtailla mansikoilla, joita ei ole myrkytetty torjunta- tai homeenestoaineilla. Näistä mansikoista todella tiesi, mitä suuhunsa laittoi. Niinpä Kokemäellä mansikkaa olivat pullollaan niin kulhot ruokapöydässä, salaatit maistuivat mansikalle ja jälkkärikakku oli tietysti myös kuorrutettu mansikoilla. Mansikoita napsittiin suoraan pellosta ja niitä syötiin aamulla mannapuuron kanssa ja illalla ruisleivän kera. Lomamme alkoi siispä palalla mansikkataivasta ja lisäksi kaupungin pölyt sekä kiireet ja kireydet karkotettiin saunomalla aitokiukaan pehmeän kosteissa löylyissä ja uimaharjoituksilla paljussa. Mielikin kerkesi mukaan nauttimaan reissun alkumetreistä saapuen paikalle hieman jälkijunassa, mutta siinä vanhan mökin salissa iltaisin tulta takassa tuijotellen ja aamupalaa syöden tuvan puolella, kun leivinuunissa rätisi tuli ja aamupalaleivät paahdettiin leivinuunin tulen edustalla ritilällä, lepäsi myös sielu ja mieli siinä missä kehokin. Tällä mökillä pääsimme todentotta kurkistelemaan maalaistalon elämään ja tunnustelemaan talonpoikaiselämän tuulahduksia historiasta vuosikymmenten takaa, kun ruisleivät roikkuivat rei’istään katon rajassa orrella ja kirnu koristi tuvan nurkkaa.

Kokemäeltä jatkoimme matkaamme Turun saariston Rengastielle, Muumimaailmaan, Poriin ja Pomarkkuun, mutta koko kierroksen päätimme vielä uudelleen palaamalla Kokemäen mansikkapiilopaikkaan ja poimimme luomumansikkaa pakkasemme täyteen talven varalle. Kotimatkamme saimme ajella huumaavassa mansikan tuoksussa, kun etupenkillä kymmenen kiloa mansikkaa levitti tuoksunsa auton joka kolkkaan. Tuli siinä matkalla yksi tai kaksi mansikkaa napsittua toki omaankin suuhun, sillä eihän tuota mansikan tuoksua olisi voinut vastustaa mitenkään.

Mutta arvaattekos, mitä me teimme varmaan kaikista eniten kesälomareissumme aikana? Vaihdoimme automme renkaita! Reissuillamme meillä on ollut uskomattoman huonoa tuuria renkaiden kanssa. Kerroin viime kesäisestä Kroatian reissumme rengasrikosta jo tuolloin blogissa ja taas kun olimme autolla tien päällä matkaa taittamassa, astuivat rengasrikot kuvioihin. Ensimmäinen rengasrikko sattui jo ensimmäisenä päivänä Kokemäellä, kun naula oli puhkaissut vasemman takarenkaan. Tuo rengas käytiin paikkaamassa kokemäkeläisessä rengasliikkeessä ja matka jatkui vain 17 euroa köyhempänä. Seuraava rengasrikko oli kuitenkin edessä jo heti mutkan takana, sillä jatkaessamme Kokemäeltä matkaamme Turun saariston suuntaan, emme päässeet kuin muutaman kilometrin verran eteenpäin ja oikea takarengas räjähti alle. Rengas meni täysin säpäleiksi ja korjauskelvottomaksi, joten ei muuta kuin farkkupösömme takakontista kaikki matkatavaramme tien laitaan ja kaivamaan vararengasta esiin. Lari vaihtoi autoon vararenkaan alle ja sillä välin minulla ja Alisalla oli aikaa kerätä tien varresta niittykukkia ja jaloitella metsän laidassa. Noin 40 minuuttia myöhemmin matka jatkui taas. Saimme kierrettyä tällä rengasvarustuksella saaristolenkin, sillä onneksi automme vararengas on samaa kokoa kuin muutkin renkaamme. Päästyämme Rengastien lenkin jälkeen Poriin Larin lapsuudenkodin hevostilalle, oli ensimmäisenä tiedossa kuitenkin jälleen visiitti rengasliikkeelle, jossa vararengas siirrettiin taas säilöön sinne minne se kuuluukin peräkontin lattialuukun alle ja autoomme vaihdettiin uudet kumit molempiin takarenkaisiin. Tämä lysti kustansi 120 euroa. Tästä siis opimme ainakin sen, että meidän ei kannata lähteä reissuun lompakon nyörit kireällä, vaan aina kannattaa varata reissubudjetista oma siivunsa siihen, että renkaiden kanssa on sitten varaa venkslata tien päällä.

Palattuamme Turun saaristosta suuntasimme vielä Larin lapsuudenkotiin Poriin hevostilalle, jossa oli noin kuukausi sitten syntynyt ravivauva ja nyt puhun hevosen vauvasta, varsasta. Varsa olikin varmasti Porin visiittimme kohokohta. Meidän oli tarkoitus käydä viettämässä päivä Merikarvialla Koivuniemen Herran Muumaassa, joka on erityisesti lapsille suunnattu maatila. Päätimme kuitenkin tiputtaa Muumaan pois päiväohjelmastamme ja sen sijaan ihastelimme eläimiä tuolla ravitilalla, jossa niitä oli kärpäsistä lähtien ihan omasta takaakin riittämiin. Välissä pyörähdimme parin tunnin ajan Porin kirvatsissa Pelle Hermannin puistossa, jossa ei leikki ja tekeminen varmasti lopu lapsilta kesken. Aikaa puistossa kului huomaamatta pari tuntia, mutta sitten palasimmekin jo ihmettelemään hevostilan eläimiä. Pihaa vartioi Tatu-koira, hiiriä jahtaavat ravitilan kissat Tikru ja Olga ja hevosia riittää vähintäänkin joka sormelle ja sitten tietysti kaiken kruunasi tuo heppavauva. Lisäksi tuulessa huojuvilla heinäpelloilla juoksenteli parikin uskaliasta kaurista, mutta hivuttautuessamme lähemmäs katselemaan niitä, puikkelehtivat kauriit äkkiä metsän suojaan. Vaikka Muumaa jäi ohjelmasta pois, emme siis juurikaan mistään jääneet paitsi. Alisa rakasti syöttää varsan äititammaa, sillä tuo hevonen oli imetyksestä johtuvan valtavan ruokahalunsa kanssa pohjaton kaivo timoteille, voikukan lehdille sekä apilalle. Ja Alisahan syötti minkä kerkesi. On uskomatonta, miten Alisa on niin luonnollinen eläinten kanssa eikä aristele valtavia hevosiakaan. Vakain, hellin vedoin Alisa silitteli tamman päätä, joka jo yksistään on Alisan kokoinen. Tamma ummisti silmänsä ja pysyi hievahtamatta, kun Alisa silitti sen turpaa hellästi ja molemmat nauttivat silmin nähden tuosta kauniista hetkestä ja vuorovaikutuksesta.

Porissa ollessamme vietimme yhden iltapäivän myös Pomarkussa mökkeillen sukumökillä tuolloinkin. Pomarkun mökin metsäisissä pihamaisemissa kasvaa valtavat rhodopensaat ja rantasaunan edessä levittäytyy upea järvinäkymä Isojärvelle. Lämmitimme rantasaunan, grillasimme makkaraa ja mökkiolosuhteissa valmistimme nopean ja simppelin kesäkakun kermasta, mascarponesta, pätkiksistä ja mansikoista. Vuosia sitten mökillä oli kasvatettu hieman mansikkaa ja rantatörmälle oli levinnyt muutamat mansikantaimet, joiden lehvästöjen alta löytyi pari syöntikypsää mansikkaakin. Ne sujautettiin suuhun tietysti samantien. Lari heitteli rantakivikolta virvelillä uistinta järvelle aikansa kuluksi ja kappas kummaa; koukkuun tarttui järviheinien lisäksi pieni ahvenkin! Harmi vain, että tuo ahven jäi ainokaiseksi eikä siitä perheillallista olisi valmistanut, joten niinpä ahven päästettiin polskuttelemaan takaisin järveen. Muutenhan kalastus ei sujunutkaan ihan oppikirjan mukaan, sillä Lari sai noutaa kaislikkoihin jumiin jääneen uistimensa kahlaamalla kolmesti. Mökin rannassa istuskelimme ilta-auringossa, joka loi maahan pitkiä varjoja ja katselimme järvelle, missä lintu yritti puolestaan kalastaa omaa illallistaan. Se kohosi aina uudelleen ja uudelleen ylemmäs ja sitten teki nopeita syöksyjä veden pintaan. Tällä kertaa kalaonni oli kuitenkin Larin puolella ja lintu jäi ilman saalista ainakin meidän mökkirantamme edustalla. Ehkäpä jossain toisaalla lintuakin lykästi paremmin ja kalaonni suosi.

Reissuillamme näkyi myös tienvarsilla hirviä. Pomarkun mökille ajaessamme huusin takapenkiltä, että auto seis, kun havaitsin aivan lähellä metsän suojassa seisovan uljaan ja ison uroshirven. Sillä oli mahtavat sarvet ja sieltä se katseli meitä varjoisasta metsästä auringon siivilöityessä yksittäisinä säteinä puiden lehvästöjen läpi tuoden hieman valoa hämärään metsään. Nopeasti hirvi kääntyi kannoillaan ja juoksi syvemmälle metsään. Toisen hirven näimme lähtiessämme Kokemäeltä kotimatkalle. Jälleen bongasin hirven tien varresta ja hihkaisin Larille sen merkiksi, että pysäytä auto heti. Hirvi oli jo lähdössä jolkottelemaan karkuun, kun se yhtäkkiä päättikin pysähtyä ja jäi katselemaan meitä kaikessa rauhassa. Kerkesimme ottamaan kamerankin esille ja auton ikkunasta kuvaamaan tuota meitä katsellutta hirveä. Sitten jätimme hirven rouskuttelemaan lounastaan ja jatkoimme matkaa. Olihan tässä jo aika kotiin palatakin, sillä auton kilometrimittariin oli kertynyt yli 1100 kilometriä reissultamme.

Mainokset

One thought on “Kesälomareissu Suomen suvessa

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s