Perhe · Sekalaista

Miltä tuntuu täyttää 30?

Eipä ole enää pitkä aika, kun tämä nainen astuu elämässään neljännen kympin puolelle. Jep, kalskahtaa omaan korvaan karulta, sillä omassa ajatusmaailmassani olen edelleen parikymppinen. Aivan kulman takana siintää kuitenkin 30. syntymäpäiväni ja ajattelinkin tässä kohtaa hieman pohtia, miltä se tuntuu. Ensimmäisenä kyllä joudun tuottamaan pettymyksen, sillä ikäkriisiä en ole kovinkaan pahasti potenut, ainakaan vielä. Vaikka uusi kymppi hieman etäiseltä vielä tuntuukin ja työkavereiden kommentit siitä, että alan käymään seuraavaksi neljättä kymppiä, saavat ikäni kuulostamaan lähinnä kivikautiselta, en kuitenkaan panikoi plakkariin kertyneistä vuosista. Minusta tuntuu ihan hyvältä olla juuri tämän ikäinen. Mielestäni ikäisekseni olen saanut paljon ja nauttinut elämästäni paljon. Kaikkea elämässäni kokemaani en ala tähän listaamaan, mutta nostan esille muutamat tärkeät hetket ja käännekohdat.

 

En ole elänyt elämääni siinä tavanomaisimmassa järjestyksessä, johon kuuluu opinnot, ammatti, nousujohteinen urapolku, vakituinen työsopimus, puoliso, omakotitalo ja 1,85 lasta. Elämä on vienyt minua suunnitelmista ja unelmista seuraaviin ja elämäni tapahtumat ovat pujottautuneet ketjuun kuin helmet helminauhaan niin, että lopputuloksesta on kuin onkin muodostunut eheä, vaikka mietin edelleenkin esimerkiksi sitä, mikä minusta tulee isona. Pikkutyttönä olin vakaasti sitä mieltä, että minusta tulee kirsikkapuutarhuri, huvipuiston johtaja, eläintenhoitaja, orpokodin johtaja tai lakimies. Elämäni ei kuitenkaan vienyt minua yhteenkään näistä suunnitelmista. Jossain vaiheessa tulevaisuus näytti jakkupukuisen bisnesnaisen urapolulta, joka löytäisi itsensä markkinoinnin ja yritysstrategioiden kiemuroista selvitettyään tiensä ensin liiketalouden opintojen läpi. Elämä vei kuitenkin jälleen uusille poluille ja sekin suunnitelma tyrehtyi ennen kuin kerkesi saamaan kunnolla tuulta siipiensä alle. Uraohjusta minusta ei tullut. Joku voisi ajatella, että epäonnistuin, kun en vieläkään tiedä mikä minusta tulee isona. Minä näen asian kuitenkin toisin. En ole koskaan elämässäni määritellyt yhdenkään ihmisen arvokkuutta ammatin tai työpaikan perusteella, joten en tee sitä myöskään itseni kohdalla. Olen elämässäni pärjännyt ja tällä hetkellä menee hyvin. Vaikka ammatti antaa odotuttaa itseään, ei se tarkoita, että olisin vellonut elämäni ensimmäisen kolmanneksen läpi vailla päämäärää ja suunnitelmia, vaikka toisaalta olisiko sekään paha vaihtoehto? Kyllä minulla kuitenkin elämässäni työn sarallakin unelmia on, mutta niitä unelmia en voi saavuttaa koulun penkiltä. Ne unelmat saapuvat luokseni ehkä joskus jos jaksan tehdä kovasti töitä, asettua epämukavuusalueelleni vähintäänkin tsiljoona kertaa, voittaa omat sisäiset mörköni, ottaa riskejä, tehdä uhrauksia, uskoa unelmaani, raivata kalenteristani tarpeeksi aikaa ja vaatii se myös onnenpotkunkin onnistuakseen. Uskon silti, että joku päivä kirjoittaminen on yksi osa työpaletistani, johon voi toki kuulua paljon muutakin kuin kirjoittaminen.

 

Seuraava vuosikymmen tuo toivon mukaan mukanaan myös yhden unelmistani, oman tuvan. Perunamaasta en unelmoi, mutta oma koti, ihan ihka oma (no okei aluksi aika paljon pankinkin tupa) on yksi suurista unelmistani ja voi sinne pihalle omenapuun, marjapensaita ja yrttipenkin istuttaa vaikkei nyt ihan sitä perunamaata kuitenkaan. Tämän tiimoilta olen tehnyt töitä unelmani saavuttamiseksi jo vuosia ja uskon, että joku päivä se vielä on todellisuutta. Se, että missä se oma kotini sijaitsee ja milloin se elämääni saapuu, on vielä yksi iso kysymysmerkki, mutta toisaalta omaa kotia ei voi hankkia kiireellä. Jokaiselle asialle elämässä on oma aikansa ja omakotitalo marjapuskineen toivon mukaan sijoittuu lähitulevaisuuteemme.

 

Ensimmäiset 30 vuotta ovat antaneet elämääni kaikista tärkeimmän. Kirjoittaminen on kuitenkin vain työ, vaikka se intohimoni samalla onkin, ja omakotitalo on kuitenkin vain materiaa, mutta tärkein kaikista on perhe. Viime vuodet ovat antaneet minulle ikioman perheen, aviomiehen ja tyttären, joista en voisi olla onnellisempi. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin jos minun pitäisi valita elämässäni vain yksi asia, mitä voisin olla, niin olisin kaikista mieluiten äiti. Äitiys on verottanut minua eniten tähän astisessa elämässäni. Se on tuonut mukanaan väsymyksen, jollaista en tiennyt olevan edes olemassa, vaikka meillä sentään on tällä saralla ollut suhteellisen helppo lapsi. Äitiys on tuonut mukanaan järjettömän kiireen, ruuhkavuodet, loputtomat tehtävälistat, toisinaan epäonnistumiset kasvattajana ja tosiaan ne loputtomat kasvatuspulmat, lapsen kiukut, känkkäränkät, uhmat ja minä itse-vaiheet, mutta samalla se on tuonut elämääni tunteen, joka on ylitse kaiken muun, äidinrakkauden. Vaikka rakastan puolisoani suunnattomasti, en voinut tietää ennen esikoisen syntymää, millaista olisi kaikista vahvin tunne, jota voisin tuntea. Lapsen syntymän hetkellä tiesin, että se tulisi olemaan elämäni rakkain ja tärkein hetki. Esikoisestani olen niin suunnattoman kiitollinen ja ehkä juuri siksi kolmenkympin kriisikin on hälvennyt. Elämässä on jo se tärkein ja elämä tuntuu hyvältä juuri näin. Kiirettä muunlaiseen ei ole ja kun elämäkin painottuu pääsääntöisesti kotioloihin ja perheen pariin, ei baarien nuortuva kävijäkuntakaan saa omaa oloa kulahtaneeksi ja aikansaeläneeksi fossiiliksi.

Jos mietin aikaa, kun täytin 20, aikaan kun olen nyt täyttämässä 30, on elämä aika erilaista. 20-vuotiaana elämääni kuuluivat yliopisto-opiskelut liiketalouden parissa ja homma tuntui koko ajan siltä kuin olisin survonut liian pientä kokoa olevan kengän väärään jalkaan; se ei sopinut niin kuin olisi pitänyt ja hiersi, puristi ja ahdisti. Opintojen ohella kaikki vapaa-aika päivisin täyttyi työnteosta, jotta pystyin elättämään itseni ja maksamaan laskuni. Juoksin työpöytäni ja luentosalin väliä edestakaisin joka arkipäivä, toisinaan myös lauantait. Ajoin itseni pisteeseen, jolloin minulla ei ollut enää mitään annettavaa opintojeni tai työni hyväksi ja jokaisen vapaahetkeni päiväaikaan nukuin, koska patterit oli kulutettu tästä kehosta aivan nolliin. Olin kuitenkin nuori ja tanssijalkaa vipatti tuon tuostakin, joten iltojen myöhäiset tunnit kuluivat monesti yöelämässä kavereiden kanssa. Kävin tanssimassa ja pitämässä hauskaa usein, vaikka alkoholi kuului kuvioon vain harvakseltaan. Jos olisin tuolloin vielä juonut humalankin viikoittain, niin minusta ei olisi jäänyt jäljelle kuin raato. Elämäntilanne kulutti loppuun ja se ajoi valintojen äärelle. Ensimmäinen valintani oli potkaista se liian pieni, hiertävä ja puristava kenkä jalastani ja luovuin työllä ja tuskalla hankitusta yliopistopaikastani. Osakseni sain opintotukimätkyt kiitoksena tästä päätöksestäni ja se johti siihen, että hetken aikaa tein töitä niska limassa, jotta sain mätkyni maksettua säntillisesti. Sen jälkeen olen miettinyt tähän päivään saakka, mikä minusta tulee isona, mutta onhan siinä välillä tapahtunut kaikenlaista muutakin.

 

Kymmenen vuotta myöhemmin elämään on astunut mukaan tasapaino. Olen löytänyt rinnalle puolison, jonka kanssa välillä riitelemme niin, että MG:n sanoin naapuritkin sen kuulevat, mutta pääsääntöisesti kuljemme samaan suuntaan yhtenä rintamana. Hääpäivämme oli sen astisen elämäni onnellisin ja muistan sen vieläkin kuin eilisen. Puolison myötä elämään saapui kauan toivottu lapsi ja minusta tuli äiti. Omakotitalohaaveen toteutuminen on lähempänä kuin koskaan aiemmin ja näen tulevaisuudessa pienen pieniä mahdollisuuksia kirjoittaa. Kymmenen vuotta myöhemmin en siis edelleenkään tiedä, mikä minusta tulee isona, mutta ainakin olen jo sillä tiellä, jolla voin kokeilla siipiäni sillä urapolulla, joka ei purista varpaista ja hierrä rakkoja kantapäihin. Näitä kahta elämäni eri vaihetta punnitessani vaakakupissa totean siis, että olen paljon mieluummin 30 kuin 20. Elämä on parempaa ja täydempää nyt.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s