Elämä · Kauneus ja hyvinvointi

En päässytkään livistämään kolmekymppiseksi juhlimatta!

DSC_0034

Nyt on tämä nainen lyöty aivan ällikällä. Olin kaavaillut lauantaista työpäivää blogin parissa. Pari yhteistyöjuttua odotti valokuvia ja valmista tekstiä, jotta postaukset saisi pikaisesti julkaisuun. Larilla oli työpäivä ja me Alisan kanssa vietimme hidasta aamua. Olimme kammenneet itsemme tunnin sängyssä löhöilyn jälkeen ylös ja syöneet aamupalaksi muroja sekä lämpimiä voileipiä kasviksilla. Aamu oli lämmin ja iho tuntui nahkean hikiseltä, sillä asunnossa oli aika lämmin auringon porottaessa sisään ikkunoista. Pesimme hampaat, lauloimme muutamat laulut laulukirjasta, rakentelimme legoista Täti Monikoita, joilla oli lierihatut ja hatussa sulka tottakai. Alisa jatkoi vaippasillaan legoilla rakentelua ja minä viritin olohuoneeseen Alisan viereen silityslaudan ja aloin silittämään Alisan huoneen sänkykatoksen verhoa, jotta pääsisin Alisan päiväuniaikaan somistamaan huoneen valmiiksi blogikuvauksia varten. Alushoususillaan, hiukset kampaamatta ja likaisina silittelin siinä verhoa kaikessa rauhassa ja Alisa esitteli minulle legorakennelmiaan; vesijettejä, busseja ja helikoptereita, kun yhtäkkiä ulko-ovi aukesi ja sisälle paukkasivat Lari, hieroja ja hierontapöytä. Siinä minä pöllämystyneenä alushousuissani ja topissani katsoin sisälle astellutta porukkaa ja jatkoin vain hölmistyneenä silittämistä. Meni hetki aikaa tajuta, että Lari lähti Alisan ja Nalan kanssa mummulaan ja minä jäin hierojan (joka onneksi on ystäväni vuosikymmenen takaa jo) kanssa kaksin. Minulle oli synttäriyllätyksenä järjestetty 90 minuutin rentouttava kokovartalohieronta. Ensimmäisenä mieleen syöksyivät hikinen ihoni, likaiset hiukseni ja ajelemattomat sääreni. Niinpä puikkelehdin suihkuun ja suihkun kautta olinkin valmis vastaanottamaan lahjahierontani. Hyppäsin hierontapöydälle ja 90 minuutin ajan nautin laventelihieronnasta unen ja valveen rajamailla euforisesta olotilastani nauttien. Tosin yläselän, hartioiden, niskan ja käsivarsien kohdalla ei ollut vaaraa nukahtamisesta, sillä päätetyöskentely ja lapsen kantaminen tuntuvat kyllä näissä kehonosissa ja ammattihieroja löysi aika näppärästi oikeat kipupisteet.

 

Hieronnan jälkeen olin rentoutunut, sanaton ja pöllämystynyt. Blogityöpäivä oli hetkessä vaihtunut hieronnaksi ja kylmäksi siideriksi kädessäni. Seuraava ohje oli laittautua päivällistä varten, sillä veljeni haluaisi tarjota minulle synttäripäivällisen ravintolassa. Niinpä aloin sutimaan meikkiä naamaan, vetäisin hiukset supernopealle nutturalle ja vedin päälle mekon, joka kyllä olisi ehkä kaivannut silitysrautaa, mutta nyt mentiin sitten hieman ryppyisemmällä luukilla. Lari ja Alisa saapuivat noutamaan minut ja lähdimme kohti oletettua päivällistä. Jyväskylän keskustassa tapasimme veljeni ja hänen tyttöystävänsä ja siirryimme ravintolaan, johon pöytävaraus oli kuulemma tehty. Astelimme sisään ja minut johdatettiin ravintolan perälle. Takaseinällä oli isot pariovet ja sen vieressä vapaa pöytä. Kysyin, että tämä pöytäkö meille oli varattu, kun nenäni edestä avattiinkin pariovet. Edessä aukesi tilava ruokasali, johon oli katettu kaksi pitkää pöytää. Pöydissä istui paljon väkeä, joilla kaikilla olivat hyvin tutut kasvot. Tila oli täynnä perheenjäseniäni, sukulaisiani sekä ystäviäni. Kaikki rakkaat ja ihanat. Yllätyyys! Olin sanaton ja entistä enemmän häkeltynyt.

 

Sain onnentoivotuksia, odottamattomia lahjoja ja sain syödä kaikkien ihanien, tärkeiden ihmisten ympäröimänä. Tämä kaikki oli selkäni takana järjestetty vain minulle! Minulle?! Tätä en todellakaan osannut odottaa. Viikolla Lari sai kummiltani viestin, että loppuviikosta saapuu suklaata tuliaisina heidän kesälomareissultaan. Ihmettelin tuolloin tuota viestiä hetken aikaa, sillä kummini asuu Helsingissä eivätkä he olleet ilmoittaneet, että olisivat tulossa viikonloppuvierailulle Jyväskylään. Sekunnin sadasosan mietin, että ovatkohan he tulossa yllätysvisiitille syntymäpäiväni kunniaksi, jos vaikka kävisimme heidän kanssaan syömässä, mutta kuittasin asian mielestäni nopeasti kuitenkin sillä, että ajattelin suklaiden kaiketi sitten saapuvan postipaketissa ja unohdin asian nopeasti. Mitään tällaista yllätystä en todellakaan olisi osannut tuonkaan pienen paljastuksen johdosta aavistella!

 

Viime vuonna äitienpäivänä minut yllätettiin kuumailmapallolennolla. Se oli jotain niin hienoa ja ainutkertaista, että ajattelin sen kyllä kuitanneen kaikki yllätykset ja lahjat ainakin seuraavalta kymmeneltä vuodelta. En juhli syntymäpäiviäni oikeastaan koskaan. Arvaatteko miksi? Pelkään, ettei kukaan tulisi paikalle ja juhlisin yksin. Siksi en koskaan järjestä itselleni juhlia. Juhlin oman perheen kesken ja nytkin varsinaiselle syntymäpäivälleni olen varannut perheellemme ihanan kylpyläloman. Olisin ollut tyytyväinen siihen enkä ole koskaan kaivannut isoja juhlia. En siis todellakaan osannut odottaa mitään tällaista ja kun näin ne kaikki tärkeät ”minun” ihmiseni siinä edessäni, olin sanaton ja suunnattoman onnellinen. Kaikki olivat saapuneet minun vuokseni! Olin myös päästä varpaisiin hierontaöljyssä ja rentouttavan kokovartalohieronnan jälkeen aivoni, kielenkantani ja sanavarastoni oli ripustettu narikkaan.

 

Ruokailimme siispä kaikki yhdessä ja sen jälkeen Alisa lähti mummulaan yöksi ja porukan niin sanottu nuoriso jatkoi iltaa terassin kautta Jyväskylän yöelämään. Sydäntä hieman kylmäsi laittaa lapsi mummun ja papan matkaan, sillä Alisa olisi niin kovin halunnut jäädä juhlimaan äidin kanssa. Hyvän yön suukot kuitenkin vaihdettiin ja sovittiin, että heti huomenna nähdään taas. Illan aikana Napue Gintonicit, kuohuviinit ja Aperol Spritzit katosivat tasaiseen tahtiin laseista ja tanssijalkaa alkoi vipattamaan. Illan hämärtyessä terassit vaihtuivat sisätiloiksi ja ilta huipentui livebändin keikkaan. Yökerhossa esiintyi Telaketju, joka ei antanut rytmeissä armoa itselleen eikä kuulijoilleen. Keikka oli bilebiisien tykitystä yksi toisensa jälkeen ja basson jytkeen saattoi tuntea joka solulla. Bileporukasta viimeisinä hereillä olimme minä ja Lari. Eli vaikka sitä 30 tulee mittarissa täyteen, niin menoa se ei ainakaan ole hidastanut, päin vastoin. Nyt siitä osaa ottaa kaiken huvin ja ilon irti, kun silloin tällöin pääsee yöelämään hauskan pitoon ja tanssimaan.

 

Kiitos kaikille rakkaille tästä upeasta yllätyksestä! Ihan jokainen kutsuttu ei erinäisten esteiden vuoksi paikalle päässyt, mutta kiitos kuuluu heille yhtälailla kuin paikallaolleillekin! Kiitos kaikki, jotka olitte hengessä mukana ja juonimassa selkäni takana! Tämä ainakin todisti sen, että ehkä joskus voisin itsekin järjestää itselleni synttärijuhlat, sillä kyllä ihmiset näköjään paikalle saapuvat, sankoin joukoin vieläpä! Muuta en oikein osaa sanoa kuin kiitos, mutta tuntuu, ettei se ole riittävästi sanottu. Kiitos kiitos kiitos!

 

P.S. Päivä meni sellaisessa häkellyksessä ja yhtenä hölmön onnellisesti hymyilevänä kysymysmerkkinä, että kuvasaldo jäi aikalailla olemattomaksi. Puhelimesta löytyi kuitenkin tämän postauksen ainoana kuvana nähtävä sumuisen pimeä kuva yön pikkutunneilta, joka kertokoon kaiken olennaisen; olen onnellinen kolmekymppinen. Tästä on hyvä startata viimeiseen viikkooni vielä parikymppisenä ja tämä juhlaviikko huipentuukin sitten ensi viikonlopun varsinaiseen syntymäpäivääni.

Mainokset

One thought on “En päässytkään livistämään kolmekymppiseksi juhlimatta!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s