Elämä · Parisuhde · Perhe

Viides hääpäivä: Puuhäät

IMG_4558

Taannoin vietimme hääpäiväämme. Olemme olleet yhdessä kutakuinkin kahdeksan vuotta ja niistä naimisissa olemme olleet nyt viiden vuoden ajan. Meillä oli tiedossa siispä puuhäät. Meillä on ollut tapana, että hääpäivinä emme muista toisiamme kalliisti lahjoja ostamalla. Mieluummin panostamme rahamme yhdessäoloon ja johonkin yhteiseen tekemiseen. Panostamme hääpäivänämme siis juuri siihen, mikä on avioliittomme perustuksien tärkein rakennusaine, kumppanuus ja ystävyys. Pumpulihääpäivänämme lomailimme Turkin Bodrumissa, jossa vietimme samalla ensimmäistä hääpäiväämme sekä Larin kolmekymppisiä, paperihäät vietimme Turun Caribia-kylpylässä ja tuolloin Alisa kasvoi jo vatsassani, nahkahäiden aikaan olimme Jyväskylässä ja pientä Alisa-vauvaa saapuivat hoitamaan kummit sillä välin, kun me Larin kanssa suuntasimme Figaroon hääpäivän dinnerille ihan vain kaksistaan ja neljäs hääpäivämme eli keramiikkahäät vietimmekin Kroatiassa illallistamassa Voloskon ihanassa Valle Losca-ravintolassa. Nyt sitten viides hääpäivämme olikin aiempien vuosien juhlapäiviin verrattuna hieman tavanomaisempi, kun Larin polvileikkauksesta oli kulunut vasta vain muutamia päiviä ja sohva oli hänen linnansa vielä hyvinkin visusti ja minä olin puolestani juuri ja juuri päässyt ylös sängystä sairastettuani sitkeän flunssan.

IMG_4605

Vaikka panostammekin yhteiseen olemiseen hääpäivinämme, emme ole kuitenkaan kokonaan sivuuttaneet hääpäivälahjoja, vaan muistamme toisiamme vuosipäivän nimen mukaisesta materiaalista valmistetuilla lahjoilla puolin ja toisin. Kruununtimanttihäitä siis vain odotellessa, hahah! Nyt oli kuitenkin viides hääpäivä vuorossa eli puuhäät, joten puisia lahjoja oli siis tiedossa ja arvatenkin liuta puujalkavitsejä nyt, kun Larikin jalkapuolena könkkäsi menemään. Puu oli hääpäivän lahjamateriaalina äärimmäisen helppo. Ideoita oli vaikka kuinka. Itselläni oli jo pitkään ollut mielessä, että saunomista rakastavalle aviopuolisolleni mikään muu ei olisi sopivampi ja oikeampi puuhääpäivän lahja kuin tuore koivuvasta. Se sen lahjan täytyisi olla. En kuitenkaan yhtään ollut muistanut ottaa huomioon sitä, että hääpäivämme tienoilla Larilla on jalka täynnä metalliniittejä ja ehdoton saunomiskielto. Tajusin tämän juuri ennen hääpäiväämme, kun flunssan kourissa mietin, että missä välissä flunssahoureissani kerkeisin mukamas vastaa hankkimaan. Siinä kohtaa iski pienoinen hämmennys, että mitäs nyt sitten. Parin viikon päästä tuoreesta koivuvastasta ei olisi kyllä mitään iloa kenellekään, kun Lari saisi vihdoin taas saunoa ja vasta olisi siihen mennessä jo varissut oksistaan. Niinpä juuri viimeisellä mahdollisella hetkellä kurvasin autolla läheiselle varastomyymälälle, jonka saunatuoteosastolta löytyi kuin löytyikin kuivattuja eukalyptus-koivuvastoja, täydellistä! Sellainen lähti mukaan saman tien ja mielessäni pyörivään things to do-listaan puuhääpäivälahjan kohdalle saatoin ruksata ”check”!

IMG_4604

Lari puolestaan könkkäsi naapurimme luokse ennen hääpäiväämme valmistamaan minulle hääpäivälahjaa ja avukseen käsiksi ja jaloikseen hän oli valjastanut työkaverinsa. Netistä Lari oli googlannut erilaisia kranssiaihioita, jotka sopisivat hääpäiväteemaan ja löydettyään valmistusohjeet sydämen muotoiseen kranssiin, näpersi Lari apujoukkoineen minulle hienon kranssin, johon pujotan aivan varmasti talveksi pienen led-valoköynnöksen ja sijoitan kranssin johonkin paraatipaikalle.

IMG_4602

Larin kipeästä polvesta ja minun flunssastani johtuen emme hääpäivänämme ajatelleet lähteä viettämään hääpäiväämme kotia pidemmälle. Kyseessä oli aivan tavallinen arkipäivä. Olin ollut päivän töissä ja Alisa päiväkodissa. Illalla päivän päätteeksi vaihdoimme lahjat, yhdessä koko perheen voimin syötiin kaupan pakastealtaasta noudettua Daim-moussekakkua ja onniteltiin Laria myös syntymäpäivän johdosta. Alisan mentyä nukkumaan käperryimme sohvaan katsomaan leffaa ja olkkarin pöydälle nostettiin juustotarjotin, suolakeksejä ja appelsiinimarmeladia. Tämä hääpäivä oli tällainen, mukavaa ajanviettoa ja yhdessäoloa kotona ja pientä herkuttelua.

IMG_4563

Naimisissaolo ei kuitenkaan ole pelkästään hääpäiviä, lahjoja, hienoja illallisia tai lomamatkoja. Avioliitto on ennen kaikkea 95 prosenttisesti arkea; sekaiseksi päässyttä kotia, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, huojuvia pyykkivuoria, flunssakierteitä ja raha-asioiden räknäämistä. Aina ei toisen naama ja kotityöt jaksa kiinnostaa, joskus väsyttää ja kaipaa vain omaa aikaa, toisinaan väitellään siitä, miten aikataulut saadaan sovitettua yhteen samaan kalenteriin ja kenen sovitut menemiset ja harrastukset ovat tässä hetkessä tärkeämpiä ja kuka milloinkin joustaa. Se aiheuttaa ryppyjä rakkauteenkin väistämättä ja joskus toisen äänikin ärsyttää niin, että toivoisi suun edestä löytyvän mute-nappulan. Jos naimisissaolo olisi vain yhtä hääpäivän hekumaa, ei avioeroja olisi. Mutta hääpäivänä ilmaan heitetty vaaleanpunainen glitterpöly laskeutuu yhtä nopeasti kuin hääjuhlan juhlasalin valot sammuvat. Kirkonportailla käsistä vapaaksi lasketut valkeat kyyhkyset lentävät takaisin kotiinsa ja niin tekee myös hääpari, kun ruuat on syöty, hääkakku leikattu, puheet pidetty, tanssit tanssittu ja hääyö vietetty. Kun häiden jälkeen hääpuvut ripustetaan pukupusseissa vaatekaappiin, juhlameikit valuvat lavuaarista viemäriin pesuveden mukana ja hiuksista puretaan taidolla väkerretty juhlakampaus, alkaa samalla hetkellä arki, joka on kaikkea muuta kuin timanttien ja kultanauhojen kimmellystä. Avioliitto on parisuhde siinä missä muutkin parisuhteet, joita ei sormuksin ja papin aamenin ole sinetöity. Avioliitto ei tee parisuhdetta paremmaksi eikä anna sille kultapanssaria. Ainoa minkä avioliitto parisuhteelle antaa suhteen kestämistä ajatellen, on puolen vuoden harkinta-aika, mikäli lusikat halutaankin laittaa jakoon. Mikä on siis se liima, joka pitää yhdessä vuodesta toiseen? Mikä on se maaginen taika, joka estää paria jättämästä eropapereita heti ensimmäisen avioliitossa vastaan tulleen kriisin kohdalla tai vauvavuoden väsyttäminä?

IMG_4560

Minä puhun vasta viiden avioliittovuoden kokemuksella, mutta siinäkin ajassa moni pari päätyy allekirjoittamaan eropaperit. Minä en ole myöskään mikään parisuhdeterapeutti, rakkausasiantuntija tai mikään muukaan ammattilainen, vaan puhun vain ja ainoastaan omakohtaisista kokemuksistamme ja hyvin subjektiivisesta näkökulmasta. Meidän avioliittomme liima on ehdottomasti päätös. Olimme olleet yhdessä kolme vuotta ennen avioon astumista. Olimme nähneet toisemme kamalimmillaan, sairaina, olimme reissanneet vieraissa paikoissa ja nähneet toisemme stressaantuneina, olimme käyneet läpi vaikeita ja kipeitä asioita, olimme tarvinneet toisiltamme tukea ja tarjonneet tukea itse, olimme tehneet virheitä, olimme antaneet anteeksi tuhannesti, olimme eläneet kahdeksan kuukautta etäsuhteessa 150 kilometrin päässä toisistamme, olimme etsineet yhteistä asuinpaikkaa ensin vuoden verran Kuopiosta ennen kuin kotikaupunki löytyi Jyväskylästä, olimme käyneet läpi rahahuolia, työpaikan vaihdoksia ja yksinäisyyttä. Siitä kaikesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen olimme kasvaneet tiukasti yhteen, ystäviksi ja kumppaneiksi toisillemme. Vaikka olemme molemmat äärimmäisen räiskyviä, kovakalloisia ja voimakastahtoisia ihmisiä, kehittyi meille ihan oma meidän kahden tiimi, huumori ja sen pohjalta myös päätös olla ja pysyä yhdessä. Tulevasta ei kukaan voi mennä takuuseen, mutta tähän mennessä olemme huomanneet, että vaikka rakastamme, ei rakkaus kanna kaikkialle. On tilanteita, kun kiukuttaa ja suututtaa ja silloin ei päällimmäisenä tunteena todellakaan vello ylitsepursuileva rakkaus. Niinä hetkinä kantaa päätös olla yhdessä. Teimme sen päätöksen silloin, kun me tunsimme toisemme jo niin hyvin kuin siinä hetkessä toisen voi tuntea. Elämä vie ja muokkaa meitä ihmisiä, me kasvamme, muutumme ja kehitymme. Emme voi tietää, miten elämä ja me itse itseämme kohtelemme tulevina vuosikymmeninä, mutta toivon, että tehty päätös johdattaa meidät kaikesta tulevastakin läpi yhdessä. Naimisiin mennessä meillä ei ollut ruusuisia kuvia avioliitosta, sillä jo kosintakin oli ollut niin arkinen, että yhteinen työpaikkalounaskin pursuilee luksusta sen rinnalla, emmekä me missään kohtaa kuvitelleet, että avioliitto tulisi muuttamaan suhdettamme millään muotoa ruusuisemmaksi ja sen tiedon pohjalta se päätös on tehty, että me ollaan yhdessä ja kuulutaan yhteen. Se on se liima meidän avioliitossamme, joka pitää kaikki palaset tiukasti yhdessä, sillä emme menneet naimisiin saadaksemme päivän prinsessana ja prinssinä emmekä varsinkaan siksi, että olisimme kuvitelleet avioliiton ratkaisevan yhden ainutta ongelmaa. Menimme naimisiin, koska tahdoimme luvata toisillemme, että yhdessä olemme ja pysymme ja kaupassa mukana tulee myös virheet ja erheet.

 

Aiempia kirjoittamiani juttuja avioliitosta ja hääpäivistämme löydät alla olevien linkkien takaa.

Vinkkejä täydelliseen hääjuhlaan!

Kiehtova Bodrum on monipuolinen lomakohde

Tärkeitä päiviä ❤

Turun linna

Juhlapäivien viettoa Turussa

Nahkahäät

Nahkahääpäivän dinneri

Huippuhetkiä Alisan kummitätien kanssa

Ajatuksia avioliitosta

Keramiikkahäät Valle Loscassa hurmaavassa Voloskossa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s