Parisuhde · Perhe

Meidän perhe Vauva-lehdessä!

IMG_4616

Nyt kun rakkausteemaan päästiin mukavasti puuhäiden myötä, niin pysytäänpä samalla polulla vielä tämänkin postauksen verran. Meidän perheen tutut naamat näkyvät nimittäin syyskuun Vauva-lehdessä peräti seitsemän sivun verran! Tämä kokemus oli hauska ja kutkuttava, sillä eipä ole aikasemmin tällaista juttua minusta tai perheestämme kirjoiteltu ja pakko kyllä myöntää, että etukäteen aika paljon jännitti, että millainenhan tästä jutusta tuleekaan, sillä aihe oli kuitenkin henkilökohtainen, intiimi ja riisuttu. Kun sähköpostiin alkukesästä kolahti Vauva-lehden toimittajalta haastattelupyyntö, olin kuitenkin heti valmis tarttumaan mahdollisuuteen kiinni. Etsinnässä ei nimittäin ollut mitään sensaatiohakuista draamaa tai klikkiotsikoita, vaan samaistuttava tavallisen suomalaisen perheen tarina siitä, miten vauvavuodesta selvitään läpi yhdessä niin, ettei parisuhde tule survotuksi ja tallotuksi pimeimpään komeron nurkkaan vuosiksi vauvan syntymän jälkeen.

 

Edellisessä postauksessani kävinkin jo parisuhdettamme läpi hieman siitä näkökulmasta, mitkä olivat oletusarvomme avioliitolle, kun siihen kelkkaan mukaan hyppäsimme. Kerroin, että tiesimme molemmat kenen kanssa olimme menossa naimisiin, sillä olimme ennen avioliittoa käyneet läpi paljon ylä- ja alamäkiä ja varsin kirjavan kattauksen erilaisia parisuhdettamme koetelleita hetkiä ja elämäntilanteita. Sinällään vauvavuosi ei siis ollut suinkaan parisuhteemme ensimmäinen koitos, vaan säröjämme oli hiottu jo useampi vuosi paremmin yhteensopivaksi.

 

Vauva-lehden toimittajan kanssa pidimme ennen kesälomia haastattelutapaamisen Skypen välityksellä ja juttelimme pitkät tovit parisuhteestamme ja siitä, miten vauvavuosi sitä koetteli, ravisteli ja horjutti. Vai horjuttiko oikeastaan sittenkään? Juttelimme tästä parisuhteemme treffikulttuurista, jota te lukijatkin olette saaneet tänä vuonna blogista seurata, kun olemme tietoisesti tulleet taas vauva-arjen hälvettyä lähemmäksi toisiamme nimenomaan puolisoina emmekä vain äidin ja isän roolissa. Höpöttelimme myös iltapalahetkistämme ja ihan vain siitä, että lapsen nukahdettua on ihana köllähtää katsomaan vain vaikka telkkaria yhdessä.

 

Kesälle mahtui myös jutun valokuvaus, mikä tapahtui kotonamme. Kuvaaja soitti etukäteen ja sovittiin kuvauksille aika. Saimme ohjeet, että päälle jotain hieman syksyisempää, eikä mitään kesämekkoja, vaikka mittari näyttikin yli kolmenkympin paukkuvia hellelukemia, sillä juttu julkaistaisiin kuitenkin vasta syksyllä ilmestyvässä Vauva-lehdessä, joten kuvien tulisi olla samassa linjassa julkaisuajankohdan kanssa. Mielikuvat meistä hikoilemassa helteisessä paahteessa villatakit päällä oli hervottoman hauska. Onneksi kuvauspäivälle osui kuitenkin hieman viileämpi sää, joten valokuvien välissä ei tarvinnut vaatetuksesta huolimatta pyyhkiä hikeä otsalta. Ja vaikka lähes kolmen tunnin valokuvausten jälkeen poskilihakset kramppasivatkin jatkuvan hymyilemisen tuloksena ja Alisan mielenkiinto alkoi kesken Alisan kuvausosuuden kohdistumaan paljon enemmän leikkipuiston leikkikaluihin, liukumäkeen ja keinuun kuin itse valokuvaamiseen, niin lehteen valitut kuvat ovat muuten kaikki mielestäni jotenkin niin ihania ja onnistuneita, tykkään!

IMG_4615

Me saimme huomata meidän parisuhteemme kohdalla jo heti tutustuttuamme hieman yli kahdeksan vuotta sitten, että pelkkä rakkaus ei riitä kantamaan meitä läpi parisuhteen koetinkivien. Olemme molemmat niin räiskyviä persoonia ja milloin mistäkin napit vastakkain, että luottamalla vain rakkauden kantavuuteen olisimme kyllä muuttaneet eri osoitteisiin jo ennen kuin avioliittoon asti olisimme kerenneetkään. Mutta koska alusta asti olemme rakastaneet ja onnistuneet kulkemaan kohti syvempää luottamusta ja ystävyyttä kahnauksistamme huolimatta, olemme halunneet tehdä myös töitä rakkauden eteen. Olen sitä mieltä, että rakkaus ei automaattisesti ja itsenäisestä säily hengissä. Kun alussa rakkaus leimahtaa, on sitä pidettävä sen jälkeen yllä aivan kuin liekkiä nuotiossa. Jos nuotioon ei lisää puita, ei huolehdi, että tuli saa happea ja tulta ei välillä hieman kohenna, niin ennen pitkää liekki sammuu. Samoin käy rakkaudelle parisuhteessa. Rakkaus tarvitsee myös happea, aikaa, huomiota ja lisää polttoainetta säilyäkseen. Kun parisuhde on hoidettu hyvin ja sillä on vankat perustukset, kestää se sen vauvavuodenkin aikana kasaantuneen väsymyksen, työtaakan ja tahattomat tiuskaisut, mutta tuo aika ei saisi jäädä päälle liian pitkäksi aikaa. Jossakin kohtaa on huomattava kääntää fokus takaisin parisuhteeseen ja muistettava että vanhemmuuden rinnalle on mahduttava myös kumppanuus puolison kanssa ja parisuhde.

 

Se, että rakastan pitkään, vuosia, sitä yhtä ja samaa ihmistä, on päätös, joka on jossakin kohtaa tehty. Olen päättänyt rakastaa ja sen myötä olen myös valmis tekemään töitä sen päätöksen eteen. Aivan kuten olen valmis tekemään töitä palkan, asumisen, elämisen, matkustamisen, harrastusten, lapsen kasvatuksen ja vanhempana kehittymisen puolesta, olen valmis tekemään töitä myös rakastamisen ja rakkauden vuoksi. Jos olettaa parisuhteen vain tulevan mukana kuin pässi narun päässä, huomaa jossain vaiheessa taluttavansa tyhjää liekaa, sillä parisuhde ei taivu perässä talutettavaksi. Parisuhde valuu kuin hiekka sormien välistä ja katoaa jäljettömiin, jos sitä ei hoivaa ja helli, sillä rakkaus löytää kyllä uuden rakastavan kodin.

IMG_4610

Niinpä näitä juttuja; meidän subjektiivisia ajatuksiamme parisuhteesta ja vauvavuodesta, sekä ammattimaiset asiantuntijavinkit pariskunnille vauvavuoteen, pääset lukemaan syyskuun Vauvasta! Kivoja lukuhetkiä!

Mainokset

8 thoughts on “Meidän perhe Vauva-lehdessä!

  1. Viisaita sanoja parisuhteesta. On tosi tärkeää huolehtia myös kahdenkeskeisestä ajasta, vaikka joskus se voi olla haastavaa järjestää. Onnea ja iloa teidän perheelle❤

    Tykkää

  2. Tärkeä aihe! Rakkaudesta ja vauva-arjen vaatimasta parisuhdetyöstä ei ole helppoa kirjoittaa varmaan itsekään omaan blogiin, mutta että vielä ”vieras” kynäilisi omasta parisuhteesta. Hienoa, että lähditte mukaan!

    Tykkää

    1. Oli kyllä mielenkiintoista olla mukana tässä haastattelussa. Kyllähän sitä tosiaan pitää aika tarkoin miettiä, miten asiaa blogissa käsittelee ja kuinka paljon tai yksityiskohtaisesti asiaa haluaa julkisesti edes avata ja kun haastattelupyyntö tulee niin kyllä mieleen ensimmäisenä hyppää iltapäivälehtien klikkiotsikot tai asiayhteydestä irrotetut draamanhakuiset lauseet, jotka väännetään tarkoittamaan aivan eri asiaa kuin mistä alun perin on puhuttu ja sellaisessa ei ole juuri mielenkiintoa olla mukana. Onneksi tässä kuitenkin oli kyseessä Vauva-lehti niin uskalsi lähteä mukaan, sillä Vauvan sisältö on ainakin omasta mielestäni tosi hyvällä maulla toteutettu.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s