Viime perjantaina työpäivän päätteeksi suuntasimme koko poppoo ihastelemaan Jyväskylän keskustaa, joka muuttui viikonlopun ajaksi valon kaupungiksi. Perinteinen jokavuotinen tapahtuma valaisee Jyväskylän värikkäisiin valotaideteoksiin juuri tässä pimeyden kynnyksellä, kun kesä on jäänyt taakse ja edessä on pitkä, pimeä syksy sekä talvi. Aikaisempina vuosina en ole syystä tai toisesta koskaan päässyt piipahtamaan Jyväskylän keskustaan ihastelemaan näitä valoteoksia livenä, mutta tänä vuonna päätimme Facebookin fiidin sijaan ihastella upeita valoja ihan paikan päällä hengitys kipakassa viilenevässä ilmassa höyryten.

Olimme liikenteessä aikaisin, sillä emme kuitenkaan halunneet venyttää Alisan unirytmiä aivan retuperälle tapahtuman. Niinpä saavuimme keskustaan aivan hämärän kynnyksellä ja osan valoteoksista ihastelimme vielä päivänvalon aavistuksen valaistessa maisemaa. Pian aurinko kuitenkin painui tyystin mailleen ja upeat valot pääsivät todenteolla oikeuksiinsa. Minä räpsin kuvia ja Alisa ihasteli valoloistoa ympärillään Larin kanssa. Erityisen vaikutuksen Alisaan teki maassa kiemurteleva, valaistu lohikäärme, pienet, valaistut, väriä vaihtavat puput, joita lapset saivat ottaa syliinkin sekä puissa kiemurtelevat valohäkkyrät, jotka näyttivät joko kerälle kiepsahtaneilta käärmeiltä tai kotilon jättimäisiltä kuorilta. En tarkistanut jälkeen päinkään mistään esitteestä, mitä tuo puihin viritelty taideteos mahtoi oikeasti edustaa, joten tämä siis oli yksinomaan oma tulkintani. Pitkäksi toviksi jäimme katselemaan myös Jyväskylän Kompassille punaisista muovikanistereista rakennettua jättimäistä, valaistua norsua. Itse vaikutuin puiden lomassa liihottelevista jättiperhosista, joita oli kaikissa sateenkaaren väreissä sekä ilmassa leijuvista kastelukannuista.

Tästä aiheesta kuvat puhuvat kuitenkin enemmän kuin tuhat sanaa, joten lopetan tekstini tähän ja jätän kuvat ihailtaviksenne. Väriä ja valoa pimenevään syksyyn jokaiselle!