Matkailu Suomessa · Piha ja luonto · Ulkoilma

Leivonmäen upeissa maisemissa sunnuntaina

IMG_4696IMG_4737

Noloa myöntää, mutta vaikka asun Jyväskylässä ja vain 50 minuutin ajomatkan päässä täältä on upea Leivonmäen kansallispuisto, niin en ollut ikinä käynyt siellä tähän mennessä. Ohi olin ajanut useasti, mutta en ollut koskaan pysähtynyt. Moni tuttu oli kehunut Leivonmäen upeita maisemia ja ulkoilureittejä, mutta silti omat reittini eivät olleet koskaan siihen suuntaan vieneet. Toki onhan sitä tullut ulkoiltua, nautittua ulkoilmasta ja ihasteltua maisemia pitkin Jyväskylän seutuja eli ei tämä Leivonmäki-neitsyys sitä tarkoita, että tässä olisi 30 vuotta istuttu neljän seinän sisällä. Jostain syystä kuitenkin muut luontopolut, pururadat ja ulkoilureitit olivat kutsuneet enemmän; ehkä siksi, että ne olivat olleet lähempänä tai helpommin tavoitettavissa ja olen toki aina asunut sellaisissa paikoissa, että takapihalta on päässyt metsään ilman sen suurempia ponnisteluita. On riittänyt kun vain lenkkarit vetäisee jalkaan ja kiristää nauhat.

IMG_4687IMG_4692

Tänään päätimme kuitenkin kääntää auton nokan kohti Leivonmäkeä. Koska paikka oli osaltamme täysin koskematon emmekä tienneet lainkaan, mihin mennä ja mistä Leivonmäen tutkimusmatkailu pitäisi aloittaa, päätimme luottaa nettioppaaseen ja etsiä sieltä pituudeltaan perheellemme sopivan reitin ainoana kriteerinämme se, että makkaranpaistopaikka pitäisi matkan varrelta löytyä. Ensimmäisenä silmiin pisti Luupään lenkki, joka lupaili 2,2 kilometrin matkallaan olevan maisemia vesistöjen ääressä sekä laavun nuotiopaikkoineen. Suuntasimme nokkamme ja automme kohti Vartiamäentien varressa sijaitsevaa Kirveslammen pysäköintipaikkaa, josta Luupään reitti lähtisi ja tuhdin aamiaisen nautittuamme reppuun pakattiin lounaaksi makkaraa, sinappia, kroisanttia, suolakeksejä ja mehupullot.

DSC_0103IMG_4695IMG_4702IMG_4705

Nala lähti tietysti myös mukaan ja hän nautti metsäisestä ilmanalasta ja jalkojen alla juostessa pehmeästi painuvista mättähistä koko pienestä partacollien sydämestään. Kaikki perheessämme rakastaa uimista, mutta Nala on kyllä oikea vesipetojen kuningas, sillä Nalan uimiseen riittää ihan mikä tahana hyinen rapakko ja niin kävi tälläkin kertaa, että Nala uhmasi pohjoisesta puhaltelevia syystuulia ja pulahti lampeen heti kun silmä vältti. Lammen raikas vesi tuntui maistuvan myös juomavetenä, sillä tuleehan sitä jano, kun mielipuolena juoksee ees taas polkuja ja pitkospuita pitkin ja purkaa energiavarastojaan. Jos Nalan ehtymättömän energian saisi jotenkin taltioitua akkuihin ja paristoihin, voisimme irtisanoa energialaitokselle sähkösopimuksemme välittömästi, sillä kyllä nuo koiran virtapiikit riittäisivät vallan hyvin pienen perheen sähköntarpeisiin.

IMG_4707IMG_4709IMG_4713

Metsäinen retki oli mieleen myös Alisalle. Alisa ja Nala heittäytyivät vuoronperään pehmeisiin sammaleisiin kieriskelemään ja molemmista se näytti olevan yhtä hauskaa. Ainakin mättäiden seasta kuului vapautunut kikatus taukoamatta. Alisa pisteli poskeensa myös jokaisen puolukan, mikä matkan varrelta vain vielä sattui löytymään. Olivathan nuo varvut jo aika tyhjäksi kaluttu, mutta Alisa taisi varmistaa retkemme aikana, ettei polun varrelle jäänyt enää ainuttakaan syömätöntä puolukkaa. Kurkistelimme retkellämme kivien raoista ja puiden lomitse, ihmettelimme korkeita kelohonkia, kuuntelimme risujen rasahtelua kenkien alla, katselimme jääkauden muovaamia maan muotoja ja ihastelimme upeita maisemia, kun rannat ja taivas piirtyivät peilityyneen lammen pintaan.

IMG_4715IMG_4717IMG_4725

Nuotiolla taisi kaikilla jo vatsa kurnia. Lari ja Alisa taltuttivat nälkänsä grillimakkaroilla ja minä mutusteltin kroisantin. Alisan naama vääntyili hänen maistellessaan sinappia makkaran päällä. Se oli kuulemma ”tilusta”. Savua tuprutti nuotiosta ja välillä tuulen hönkäys painoi savupilven päällemme. Savu kieputteli ympärillemme ja sen tuoksu tarttui vaatteisiin. Nalakin sai pienen nuotioherkun, tietysti.

IMG_4732IMG_4736IMG_4737

Paluumatkalla olo oli rentoutunut ja raukea. Autossa leijaili metsän ja savun tuoksu. Alisa nukahti turvaistuimeensa alta aikayksikön. Kotiin päästyämme keittelimme päivälliseksi täyteläisen riisipuuron, joka herkuteltiin mustikkakeiton kera, sillä Alisa oli toivonut, että päivällisellä tänään olisi mustikoita. Höyryäviin lautasellisiin riisipuuroa oli hyvä päättää tämänkertainen retki.

IMG_4738IMG_4745

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s