Nala

Mitä kuuluu Nalalle nyt?

IMG_4725

Pari päivää sitten minulta kyseltiin, mitä meidän Nalalle kuuluu nykyään ja totta tosiaan älysin, että Nalan kuulumisia en ole päivitellyt pitkiin aikoihin tänne blogiin. Niinpä on korkea aika korjata tilanne ja kertoa Nalan kuulumisia. Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten syksyllä perheemme koki kovan kolauksen, kun yhtäkkiä aina niin reipas, hyvinvoiva ja vilkas Nala-koiramme alkoikin tuosta noin vain yhtenä päivänä ontumaan rajun näköisesti. Huomasimme nopeasti ontumisessa samanlaisena toistuvan kaavan; hetki lenkin jälkeen, kun Nala oli kotona tovin pitkällään lepäillyt ja lähti uudelleen liikkumaan, ei toinen etujalka kantanutkaan, vaan Nala könkkäsi voimakkaasti ja silmiinpistävästi ontuen.

 
Siitä hetkestä alkoi lähes vuoden kestänyt eläinlääkäri- ja vaivanselvityskierre. Nalan ontumaa tutkittiin ja oireita hoidettiin niin antaumuksella, että Nalan vakuutuksen vuosikorvausrajat paukkuivat vastaan. Nalaa tutkittiin lopulta niin pitkälle, että ortopedin mukaan seuraava tapa tutkia olisi ollut enää tähystys- tai avoleikkaus, jolla päästäisiin katsomaan ja tutkimaan jalan sisälle. Tähystyksellä ortopedin mukaan olisi ollut kuitenkin vain pienet mahdollisuudet saada vaivan syy selville, sillä Nalan kipukohtaa oli vaikea paikallistaa täysin tarkasti ja tähystyksenkin kustannusarvio oli pitkälle toista tuhatta euroa. Avoleikkaus olisi ollut myös jumalattoman kallis operaatio ja se olisi tiennyt Nalalle pitkää toipumista, eikä mitään takeita siltikään olisi ollut siitä, että ontumisen syy olisi löydetty. Saman tien minkäänmoista leikkausta ei kuitenkaan voitu toteuttaa taloudellisista syistä, sillä Nalan vakuutus oli siltä vakuutusvuodelta kulutettu tappiinsa saakka loppuun, joten meidän oli odotettava muutamia kuukausia ennen kuin saisimme vakuutuksesta korvaukset leikkauksen kustannuksista omavastuuosuutta lukuun ottamatta.

 
Sillä välin, kun odottelimme vakuutusvuoden nollautumista, hoidimme vain Nalan oireita, kävimme fysioterapiassa ja yritimme pakottaa mielemme hyväksymään sen tosiasian, että Nalasta oli tullut liikuntarajoitteinen mahdollisesti jopa loppuelämäkseen. Nalan ontumaa tutkittiin ja hoidettiin vuoden aikana lukuisilla eri tavoilla. Useampi lääkäri tutki Nalaa ulkoisesti, mm. tassut, olkavarret, lavat ja selän, ja myös fysioterapeutti teki omat tutkimuksensa Nalalle.  Nalaa röntgenkuvattiin ja kuvat tutki useampi ortopedi ja Nala käytettiin Kouvolassa ct-kuvauksissa. Ontumaa hoidettiin totaalilevolla, rajoittamalla liikuntaa hihnalenkkeihin, liikuttamalla Nalaa pehmoisilla alustoilla ja rajoittamalla riehumis- ja remuamisleikkejä, särkylääkekuureilla, kortisonipistoksella, Cartrophen-kuurilla, nivelravinteilla, lämpöhoidolla, laserhoidolla, hieronnalla, fysioterapialla, kotijumpalla, uimisella sekä lisäämällä kylmillä ja märillä keleillä ulkoillessa suojavaatetusta. Hoitomuodot ilmaantuivat peräjälkeen mukaan kuvioihin sitä mukaa, kun aina kokeiltiin jotain uutta ja vaihtoehtoista ja eri hoitomuodot kulkivat rinta rinnan mukanamme pitkään.

IMG_4734

Fysioterapiassa Nalan fysioterapeutti huomasi Nalan liikkeissä toispuoleisuutta, vasemman puolen liikeradoissa vajaavaisuutta verrattuna Nalan oikeaan puoleen sekä yläselän alueella jumeja. Näiden hoitoon ja lihaksiston vahvistamiseen saimme kotijumppaohjeita, joita tehtiin kuukausia orjallisesti päivittäin ja jumpat päätettiin pitkiin rentouttaviin lihasten ja nivelten lämpöhoitohetkiin sekä venyttelyihin.

 

Pitkiin aikoihin mikään hoito tai lääke ei tuntunut auttavan ainakaan pitkäkestoisesti, vaikka kaikkemme teimme ja yritimme. Pala kuristi kurkussa ja kyyneleet nousivat silmiin monta kertaa tuon vuoden aikana, kun mietin, että tässäkö tämän koiran elämä oli. Mietin apaattista Nalaa, joka rempoi hihnassa kuin kesyttämätön rusakko aivan liian täynnä kuplivaa energiaa sen vuoksi, etteivät sen jalat kestäisi juoksemista vapaana metsämättäillä ja poluilla. Ahdisti ja itketti Nalan puolesta eikä Nalan elämä näyttänyt enää mielekkäältä koiralle itsellekään.

IMG_4726

Kevään korvalla päätin, että en enää katsoisi Nalan surullista ja ahdistunutta elämää joka lenkillä hihnaan kytkettynä. Päätin, että Nala saisi elää kuten ennenkin, metsässä vapaudesta nauttien, juosten ja energiaa purkaen. Päätin, että sittenpä hoidetaan ontuvia, kipeitä jalkoja särkylääkkeillä ja kokeillaan nyt, miten elämä lähtisi rullaamaan uudella suunnitelmalla eli palaamalla takaisin vanhoihin uomiin ja niihin toimintatapoihin, jotka olivat silloinkin, kun kaikki oli vielä hyvin. Palasimme vastoin lääkäreiden suosituksia takaisin lähtöruutuun. Järkeilin, että sillä suunnitelmalla Nala saisi nauttia edes osan aikaa elämästään ja olla oma pirteä, leikkisä itsensä. Meni joitakin kuukausia ja särkylääkkeitä kului, mutta ainakin ulkoilu oli tullut mielekkäämmäksi.

 
Kroatian reissummekin koitti vihdoin kesällä 2017 ja kävimme Nalan kanssa ennen reissua eläinlääkärissä. Nalan rokotukset laitettiin kuntoon, lääkäri kirjoitti Nalalle reissua varten lemmikkieläinpassin, punkkilääkkeet sekä reseptin kahden kuukauden kipulääkkeitä varten. Kun lähdimme matkaan, meillä oli särkylääkkeitä mukana yhdeksän viikon reissumme tarpeita varten. Reissussa Nala oli monessa mukana; patikoimassa vuoristossa haastavia ja jyrkkiäkin reittejä ja uimassa koirarannalla harvase päivä. Jossakin vaiheessa matkaamme älysin, että Nalalle ei ole annettu yhden ainutta särkylääkettä koko reissun aikana, sillä Nala ei ollut rankkojen patikointienkaan jälkeen ontunut kertaakaan.

IMG_4689
Sama meno on jatkunut tähän päivään asti. Vaikka tuosta, kun Nalan ontuminen yhtäkkiä selittämättömästi päättyi ilman, että koskaan saimme tietää ontuman syytä, on jo yli vuosi aikaa, en ole vieläkään pystynyt kääntämään ajatuksiani siihen, että Nala olisi terve. Nala on mielessäni edelleen ontuva koira, jolla on vain nyt parempi kausi menossa ja silti jokaiselle viikonloppureissullekin, jolle Nala on mukaamme lähtenyt, olen pakannut Nalalle särkylääkkeitä varuilta mukaan. Pelkään edelleen, että ontuminen ja sen aiheuttamat ongelmat palaavat perheemme elämään mustan sadepilven lailla peittäen arkemme alleen.
IMG_4716

Olen kuitenkin onnellinen siitä, että Nala voi tätä nykyä taas hyvin, eikä särkylääkkeitä ole syöty yli vuoteen. Toivottavasti ei syödä jatkossakaan. Meidän kannalta onnenpotkuksi koitui se, että ontuman tutkimukset osoittautuivat niin kalliiksi, että vakuutuksen korvausrajat tulivat täyteen, jolloin jouduimme odottamaan avoleikkausta seuraavaan vakuutusvuoteen hoitaen sillä välin vain Nalan oireita, sillä odotellessa kävikin niin, että tällä erää säästyimme leikkauksilta. Onni onnettomuudessa, kuten sanotaan.

Tästä aiheesta aiempia postauksia Nalasta löydät alla olevien linkkien takaa:

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s