Perhe · Piha ja luonto · Ulkoilma

Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa

DSC_0092

Vanhan kansan sanonta kuuluu, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Niinpä vanhempana joutuu väkisinkin nenätysten sen asian kanssa, mitä lapselleen haluaa opettaa silloin, kun lapsi oppii juurikin niitä taitoja, jotka kulkevat mukana mahdollisesti jopa läpi koko elämän.

DSC_0099DSC_0105

Yksi suuri teema, joka nivoutuu yhteen tämän aiheen ympärille, on tietysti kasvatus ja kaikki mitä siihen kuuluu. Ihmisen omaa ja muiden elämää helpottaa se, kun kanssaihmisten keskellä pystyy elämään yhteiskuntakelpoista elämää. Sosiaaliset taidot, opitut käytöstavat, luontainen kohteliaisuus, sääntöjen sekä muiden ihmisten kunnioittaminen ja tietynlainen terve nöyryys elämää kohtaan ovat taitoja, jotka helpottavat elämässä pärjäämistä. Ihminen antaa itsestään fiksun, yhteistyökykyisen ja helpostilähestyttävän vaikutelman, kun osaa sanoa kiitos ja anteeksi oikealla hetkellä, tervehtiä reippaasti ja ymmärtää sen, ettei jonon kärkeen tarvitse rynniä aina ensimmäiseksi kyynärpäin muita tönien. Nämä taidot ovat siis varmasti monelle vanhemmalle itsestäänselvyys, kun mietitään, mitä lapselle pienenä haluaisi opettaa niin, että nuorena opitut taidot olisivat juurtuneet vanhemmiten selkärankaan ja auttaisivat elämässä eteenpäin. Jokainen vanhempi haluaa varmasti pedata lapselleen hyvän tulevaisuuden niin, että opituilla taidoilla lapsen on hyvä sitten aikanaan lähteä kokeilemaan omia siipiään maailmassa.

DSC_0109DSC_0112

Mutta jos mietitään muitakin taitoja, joita me vanhemmat opetamme lapsillemme tietoisesti sekä myös tiedostamattamme, niin lista on varmasti loputon. Meidän perheessä yksi tällainen tietoisesti opetettava taito tai ehkä enemmänkin elämäntapa on se, että säännöllisesti mennään metsään, luonnon ääreen. Luonnon kunnioittaminen on mielestäni yksi tulevaisuuden tärkeimpiä taitoja ja luonto antaa meille aivan valtavasti, vaikka ihmiskunta tuhoaa sitä minkä kerkeää. Luonto antaa meille koko elämämme. En juurikaan ymmärrä mitään sienestämisestä, sillä vaivoin tunnistan kantarellin ja herkkutatin, ja marjoistakin tunnen vain yleisimmät eli puolukat, mustikat ja vadelmat, mutta Alisan kanssa menemme metsään niin usein kuin vain on mahdollista. Tutkimme sieniä ja mukaamme poimimme tutuiksi ja turvalliseksi havaittuja. Kotona teemme sitten vaikka tattikastiketta ja Alisa näkee, miten ruoka kulkeutuu metsän sammaleilta lautasillemme. Varvikoista maistelemme mustikoita ja puolukoita suupielet punaisina ja rakastamme kotona yhdessä leivottua mustikkapiirakkaa.

DSC_0159DSC_0161

Vain luonnossa olemalla oppii tuntemaan sen, miten raikas ilma puhdistaa mieltä ja ympäristön pysähtyneisyys saa omankin olon tasaantumaan ja rentoutumaan. Luonto riisuu hetkeksi päältämme arjessa pukemamme haarniskan ja keventää mukanamme kantamaamme taakkaa. Painavasta selkärepusta tipahtelee kivenmurikoita jälkeemme jääville poluille. Sitä samaa tunnetta on mahdoton saavuttaa betoniviidakon keskellä, missä hengitysilma on kyllästetty pakokaasuilla ja korviin tulvii jatkuvasti erilaisia ääniä; moottoreiden möyrintä, peruuttavien kuorma-autojen merkkiäänet, liikennevalojen piipitys, ihmisten puheensorina, työmaiden pauke ja pyörien kilikellojen kilahdukset. Niinpä toivoisin, että käytöstapojen lisäksi onnistuisin Alisalle opettamaan, että luontoa tulee kunnioittaa; sieltä voi jokamiehenoikeudella kerätä mukaansa esimerkiksi sieniä ja marjoja omiin tarpeisiinsa, mutta muuten luonnosta ei oteta mukaan mitään eikä sinne jätetä mitään muuta kuin omia jalanjälkiä.

DSC_0143

Luontoon voi aina mennä rauhoittumaan ja kun elämässä ottaa tavaksi tasaisin väliajoin piipahtaa metsään, tuo se elämään hyvinvointia ja tasapainoa. Toivon, että vanhanakin Alisa osaisi suunnistaa hektisenkin elämän tiimellyksessä hakemaan metsästä rauhallisempaa mielenmaisemaa ja ammentaa sitä kaikkea ihanaa ja hyvää, mitä luonto meille olemassaolollaan tarjoaa. Toivon, että Alisa osaisi aikuisena suunnistaa metsään ja pysähtyä huomaamaan kaiken, mitä luonto ympärillämme on; napata suuhun varvikosta mustikan, poimia koriin muutaman sienen, katsella miten oravat pörröhäntineen kipittävät puunrunkoa ylös, hidastaa hetkeksi, kun siili ylittää polkua edestä, kuunnella kaukana kukkuvaa käkeä, huomata tikan koputtavan mäntyä, tuntea tuuli poskilla ja hiusten lomassa, ihastella kaikkia niitä värejä, joita luonnosta löytyy ja poimia niittykukka korvan taakse samalla, kun auringonsäteet leikittelevät kilpaa varjojen kanssa.

DSC_0142

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s