Aasia · Elämä · Matkailu Suomessa · Matkailu ulkomailla · Perhe

Vuoden 2018 tilinpäätös

Minulla on ollut tapana vuoden vaihtuessa hetkeksi kääntää vielä katse menneeseen ennen kuin suuntaan ajatukset täydellä tohinalla uuteen vuoteen. On siis aika taas hetkeksi pysähtyä katsahtamaan peruutuspeiliin ja miettiä, mitä kaikkea kulunut vuosi toi tullessaan. Millaisista fiiliksistä lähdettiin liikkeelle vuoteen 2018 ja millaisiin tilanteisiin ja paikkoihin tämä vuosi meitä kuljettikaan?

Vuoteen 2018 meillä startattiin sairastelukierteellä. Vuoden ensimmäiset viikot kuluivat enemmän ja vähemmän sairasvuoteessa ja Alisan kohdalla sairastelukierre jatkui pitkälle kevääseen. Korvat Alisalla tulehtuivat tuon tuostakin ja lopulta jo ties kuinka monennen korvatulehduksen myötä lääkäri totesi, että jos vielä kerrankin korvatulehdus pistäytyy meillä kylässä, aletaan miettimään korvien putkitusta. Nuo taikasanat olivat tehokkaat, sillä ne kuultuaan loppui Alisan korvatulehduskierre. Tämä tapahtui joskus huhtikuun tietämillä ja sen jälkeen ei ole korvatulehduksia meillä näkynyt ja muutenkin olemme saaneet viettää aikaamme alkuvuodesta poiketen loppuvuoden ajan uskomattoman terveinä. Pienet flunssat ovat käväisseet kylässä vain ohimennen ja harvakseltaan.

Talvilomaamme vietimme helmikuun alussa Thaimaassa parin viikon ajan. Olin onnellinen siitä, että perheemme lisäksi mukanamme matkusti veljeni, joka on ehdottomasti yksi elämäni rakkaimmista ihmisistä. Nautimme Krabin ympäristössä merestä, auringosta, rannoista ja thaimaalaisesta ruuasta. Suuntasimme pitkähäntäveneiden kyydissä tutkimaan lähisaaria ja -rantoja ja moottoriveneillä matka jatkui hieman kauemmaksikin, Koh Rokille snorklaamaan ja Phi Phi saarille saarihyppelemään. Ylitimme itsemme ja kapusimme yli 1200 askelmaa korkealle vuorella sijaitsevalle Tiikeritemppelille ja pulahdimme myös Emerald Pooliin sekä kuumaan lähteeseen. Alkuvuoden sairasteluiden osalta olimme onnekkaita. Juuri ennen lomaamme Alisa oli sairastunut kuumeeseen taas. Kävimme päivystyksessä paria päivää ennen lähtöämme ja taas korvissa oli ärhäkkä tulehdus. Kerkesimme aloittaa Alisalle antibioottikuurin, joka onneksemme tehosi jo parissa päivässä hyvin. Matkaan pääsimme lähtemään hieman puolikuntoisina ja pitkästä lentomatkasta selvisimme puuduttavien korvatippojen sekä hengitystiet avaavan nenäsuihkeen turvin. Thaimaassa ensimmäiset päivät makailimmekin vain hotellin altaalla varjoissa loikoillen ja Alisa sai nukkua vielä sairauden rippeitä pois odotellessamme vielä antibiootin nujertavan viimeisetkin pöpöt. Tämän jälkeen saimme viettää ihanat lomapäivämme touhuten Krabilla mitä mieleemme juolahtikaan ja seuraavat sairastelut palasivatkin sitten vasta kotimatkalla, kun veljeni sairastui flunssaan, Lari vatsatautiin ja kotiin palattuamme ei mennytkään sitten montaa päivää, kun Alisalla oli taas korvatulehdus. Mutta saimmepahan ainakin nauttia kaiken sairastelun välissä aivan ihanan loman Thaimaan auringon alla.

Alkuvuonna alkoivat myös kuukausittaiset treffimme, joita on vietetty niin Thaimaassa, messuilla, lenkkipoluilla, elokuvissa, ravintoloissa ja millon missäkin. Treffimme eivät ole olleet mitään spektaakkelimaista suitsuitusta, vaan niiden pääpaino on pysynyt siellä missä pitääkin, yhdessäolossa. Mietin vuoden alussa, miten keksisin vuoden jokaiselle kahdelletoista kuukaudelle erilaiset treffit ja vieläpä niin mielenkiintoiset, että niistä kehtaisi täällä blogissakin kirjoittaa. Hyvin nopeasti älysin kuitenkin tiputtaa itseni taas kiiltokuvamaailmasta tähän päivään ja todellisuuteen. Treffien tarkoitus ei ole virittää mitään kulisseja ja krumeluureja tänne blogin sivuille, vaan todella tuoda minua ja Laria lähemmäs toisiamme ja ylläpitää sekä hoitaa suhdettamme. Suhteemme ei kaipaa säihkyvää glitteriä, suitsutusta eikä konfettisadetta, vaan aikaa olla yhdessä. Ja juuri sitä olemme treffeillämme tehneet. Olemme stressiä treffien sisällöstä ottamatta viettäneet aikaa yhdessä. Nyt itse asiassa vielä vuoden viimeiset treffit on pitämättä, sillä joulukuu meni melkoisessa haipakassa. Katsotaan, milloin ne kahdennettoista treffit saadaan järjestymään ja jos ne nyt livahtavat tammikuun puolelle, niin ei se maailma siihen kaadu.

Yksi vuoden tärkeitä hetkiä itselleni ovat myös lapseni syntymäpäivät. Kun vuosia tulee lisää mittariin, on se samaan aikaan jotenkin haikea ja kutkuttava hetki. Taas otetaan askel johonkin uuteen, taas lapsi on kasvanut hieman isommaksi, oppinut uusia taitoja ja hetki hetkeltä saa vierestä seurata, miten siitä pienestä vastasyntyneestä toukasta kuoritutuu upea, taitava perhonen. Mutta samalla haikeus juurikin niitä vauva-aikoja kohtaan kasvaa. Kaukana ovat jo ne ajat, kun perheessämme oli vauva, joskin kutsun Alisaa edelleenkin äidin vauvaksi ja tulen varmaan aina kutsumaankin. 2-vuotissynttäreitä vietettiin naamiaisteemalla. Synttärisankari oli söpö pieni kissa ja paljon hauskoja naamiaisasuja nähtiin juhlissa, vaikka osa vieraista ei päässytkään paikalle, sillä juuri syntymäpäivälle sattui varmastikin vuoden pahin lumimyräkkä. Näistä juhlista ei kuitenkaan puuttunut mitään, sillä ohjelmaan kuului muunmuassa piñatan hajottamista ja konfettisadetta herkkujen ja läheisten ihmisten lisäksi.

Tähän vuoteen mahtui toinenkin merkittävä hetki nimenomaan vanhemmuuden näkökulmasta katsasteltuna. Alisa nimittäin vietti ensimmäiset yönsä yökylässä poissa kotoa ja me vanhemmat pääsimme vaihtamaan vapaalle pariinkin otteeseen. Vietimme grillijuhlia ystäviemme kanssa, tanssimme jalat väsyksiin yön pikkutunteihin asti Jyväskylän yöelämässä ja nautimme vapaa-ajastamme täysillä ja vatsat kipeiksi nauraen. Ja mikä parasta, lapseni ei mennyt rikki siitä, että oli yökylässä mummolassa. Ensimmäisen yökyläilyn jälkeen vuoteen mahtui pari muutakin Alisan yökyläilyä ja pääsimme heittämään rennosti vapaalle. Vaikka edelleen Alisa on alituiseen mielessäni, kun hän ei ole luonani, oli kuitenkin virkistävää saada olla kuluneen vuoden aikana välillä muutakin kuin äiti. Äitiys on ehdottomasti parasta elämässäni, mutta äiti-ihmisetkin tarvitsevat akkujen latausta, rentoutumista, vapaa-aikaa ja välillä muutakin puuhaa kuin pyllyn pesua, ruokatahrojen siivousta, pyykkiruljanssia ja rakennuspalikoiden kokoamista.

Kesälomallamme haaveena oli ottaa pieni perheen lomapyrähdys etelään. Suunnitelmat heittivät kuitenkin kuperkeikkaa, kun autoomme tehtiin kolmentuhannen euron remontti kesän korvalla. Saimme unohtaa ulkomaanmatkat, mutta onneksemme Suomeen pyyhälsi pelastukseksemme ennätyskuuma intiaanikesä ja saimme nauttia auringosta täällä kotosuomessakin. Ulkomaanmatkat vaihtuivat lähietelänlomaan eli suuntasimme auton nokan kohti Turun saaristoa, jossa teimme muutaman päivän mittaisen saarihyppelymatkan. Matkustimme losseilla ja annoimme tuulen heittää hiuksemme ilmaan, mutta hameen helmoista sen sijaan pidimme tiukasti kiinni, jotta tuuli ei olisi heittänyt helmojakin korviin. Yövyimme aivan ihanissa majapaikoissa, kuten jurtassa meren rannalla, ja söimme ihanaa saaristoruokaa, kalakeittoa, kalahampurilaisia, katkarapuleipiä ja fish&chips-annoksia. Nam! Saaristohyppelymme päättyi kauniiseen Naantaliin, jossa söimme meriaamiaisella luvattoman paljon graavilohta ja vietimme kaksi päivää muumien vieraina Muumimaailmassa. Koko vuoden kaikista ihanista kokemuksista Muumimaailma on jäänyt varmasti kaikista parhaiten mieleen, sillä sitä on muisteltu Alisan kanssa lähes päivittäin siitä asti ja kotipuistossa on tehty mielikuvitusretkiä Muumimaailmaan jo kymmeniä. Muumifanitusta on kaikenlisäksi vahvistaneet syksyiset haliteffit muumien kanssa sekä elämyksellinen muumikonsertti, johon Alisa pääsi mummun ja papan kanssa joulukuun alussa. Muumifanin lisäksi perheeseemme syksyn mittaan kuoriutui myös jurahevari ja muumit saivat rinnalleen kilpailijan Hevisauruksista.

Elokuu oli upea kuukausi sekin. Täytin 30 ja minulle järjestettiin aivan ihanat yllätyssynttärit, jonne oli kokoontunut perhettä, sukua ja ystäviä. Tällaisina hetkinä sitä todella huomaa kuinka paljon upeita ihmisiä ympärilläni onkaan. Olen vieläkin aivan onnessani siitä, että sain juhlia tärkeää syntymäpäivääni tällaisessa seurassa ja näin mahtavissa puitteissa. Yllätyssynttäreiden jälkeen olikin pian vuorossa vielä synttäriviikonloppu Saimaan kylpylähotellissa, katettujen pöytien ääressä ja ohjelmaan kuului muun muassa aivan mahtava hetki ilmojen valtiaana, kun pääsin nousuvarjoilemaan Saimaan ylle. Tähänkin reissuun kuuluivat aivan mahtavat hetket ystävien kanssa. Olemme onnekkaita, että meillä on ystäviä niin monessa kaupungissa. Lappeenrannassa sekä Imatralla asuu myös tärkeitä ystäviä, joiden luo on ihana palata.

Synttäreistä pääsimmekin taas sairasloman tunnelmiin, kun Larin alkukesästä teloma polvi leikattiin. Syksyä viitoittivatkin Larin pitkä sairasloma leikkauksesta toipuen ja polvea kuntouttaen, sekä kiireet talosuunnitelmiemme kanssa. Siinä mielessä Larin sairasloma ei olisi voinut osua parempaan ajankohtaan, sillä maatessaan sohvalla jalka koholla oli hänellä aikaa soitella virastoihin, lupapalveluihin, asuntovälittäjille, talomyyjille, pankkeihin ja jokaiseen muuhunkin pirttiin ja puljuun, joihin meidän oli oltava yhteydessä, jotta talounelmamme alkoi saamaan oikeita suuntaviivoja. Syksyyn mahtui kuitenkin myös vielä yksi kutkuttava kokemus, joka nipisti vatsanpohjasta ja sai joka soluni hyppimään tasajalkaa. Sain 30-vuotislahjaksi yksityislennon Jyväskylän taivaan yllä ja kun lentopäivä vihdoin koitti, yllätys vielä tuplaantui, sillä mukaan lennolle lähti myös Lari. Lari survottiin leikatun kinttunsa kanssa pienlentokoneen takapenkille ja minä otin mukavan asennon lentäjän vierestä pelkääjänpaikalta. Sitten noustiin ilmaan ja lennettiin katselemaan kotikulmia ja Jyväskylän keskustaa. En varmasti koskaan unohda sitä kouraisua vatsanpohjasta ja äänihuuleni avaavaa kiljaisua, kun lentäjä vielä lopuksi ennen laskeutumista näytti muutaman kivan tempun, mitä näillä pienkoneilla ilmassa voi tehdä!

Syksyllä myös blogini hiljeni, sillä sairasloma toi toki omaan työlistaani hieman enemmän tehtävää ja taloprojekti se vasta pistikin elämän kiireiseksi. Mutta onneksi blogi ei ole ottanut nokkiinsa hieman hitaammasta postaustahdista ja talounelmamme on todella saanut tuulta siipiensä alle, sillä syksyn mittaan löytyi ihana tontti, täydellinen talopaketti meille, saimme rahoituksen järjestymään ja olemme jo monesta asiasta selvittäneet tiemme kunnialla läpi ja kohti rakennuslupaa tässä edetään hitaasti, mutta varmasti. Taloteemoihin tullaan varmasti paneutumaan ensi vuoden puolellakin, joten tähän on hyvä päättää vuoden 2018 katsaus. Seuraavaksi katse kohti tulevaa vuotta.

 

Yksi vastaus artikkeliiin “Vuoden 2018 tilinpäätös

  1. Päivitysilmoitus: Blogin vuosi 2018 – Vesta box

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s