Elämä · Perhe

3-vuotiaan prinsessasynttärit

IMG_5504

Meillä vietettiin viikonloppuna kimaltavia hopeahileisiä prinsessasynttäreitä kahteen kertaan, sillä perheessämme on nyt 3-vuotias hyvin voimakastahtoinen uhmäiän kynnyksellä kolkutteleva prinsessa. Itse asiassa meillä on vietetty oikein synttäriviikkoa, joka tässä jatkuu vielä, sillä koko elämä on tuntunut olevan nyt hetken vain yhtä synttäriä. Synttäriviikko alkoi jo viime viikolla arkena, kun alkoivat synttärivalmistelut. Mietittiin tarjottavat, pähkäiltiin kakkujen ja piirakoiden maut ja muut mutusteltavat, kirjotettiin kilometrin mittainen kauppalista, käytiin ruokaostoksilla, siivottiin koti juhlia varten tiptop siistiksi ja tietysti koristeltiin Alisan valitsemaan synttäriteemaan sopivasti värikkäin koristein; ruokapöytä sai ylleen vaaleanpunaisen pöytäliinan ja pitkin olohuonetta ja ruokailutilaa vedettiin kiharaisia serpentiinejä ja Happy Birthday-viiri sekä ripustettiin prinsessakuvitettuja sekä fuksian värisiä ilmapalloja. Prinsessoja; niistä olivat nämä synttärit tehty. Kutsuviesteihinkin kirjailtiin, kun kuukausi sitten kutsuimme sukulaisia ja ystäviä viettämään Alisan 3-vuotissyntymäpäivää, että tervetuloa joko prinsessana, kuningattarena, linnanneitona, kuninkaana, prinssinä, ritarina tai miksi ei ihan omana itsenä. Lauantaina meille kokoontuivat sukulaiset ja sunnuntaina oli sitten vuorossa Alisan kaverisynttärit.

IMG_5455IMG_5460

Lauantaiaamuna meillä kävi keittiössä kova tohina, kun valmistelimme ruokia juhlia varten. Stressasin tuliko täytekakusta liiankin kostea ja yksi juustokakku meni aivan plörinäksi ja lässähti uuniin. Siitä ei tarjottavaksi ollut. Pikaratkaisuna leivoimme nopean marjapiirakan äitini takuuvarman reseptin mukaan, sillä siihen löytyy kaapista aina tarvikkeet. Lopulta tarjoilupöydässä komeili kuitenkin herkulliset tarjottavat ja juustokakusta viis, sillä kaikki tuntui maistuvan vieraille paremmin kuin hyvin eikä se täytekakkukaan kakkulapiolta karannut omille teilleen, vaan oli oikein hyvä. Tarjoilupöydän kreikkalaiset kasvispiirakat hävisivät tarjoiluastioista nopeammin kuin kerkesi kissaa sanomaan ja onnittelulaulu raikasi Alisan puhaltaessa kakkukynttilöitä sammuksiin.

IMG_5476IMG_5475

Minä ja Alisa vedimme juhlaan päälle tietysti prinsessaleningit ja Larikin kaivoi parasta ylle ja päälaelle aseteltiin säihkyvät timanttikruunut. Alisa levitti asuntomme täyteen hopeahilettä, jota irtoili hänen vaaleanpunaisesta tylliunelmamekostaan ja myös vieraamme olivat lopulta kuorrutettu hopeaisella glitterillä.

IMG_5492IMG_5470

Alisa rapisteli auki vimmatulla vauhdilla lahjapaperikääreitä ja sieltä paljastui mitä ihanimpia lahjoja; kauniita vaatteita, hiuskoristeita, muumifiguureja muumitaloon, kevätkengät toivesävyssä, nukenvaunut, prinsessanukkeja, kirjainpalikoita, rahaa Alisan toivomia puolapuita varten sekä lastenmusiikkia monta cd-levyllistä ja tietysti kauniita synttärikukkia.

IMG_5560

IMG_5501

Synttärijuhlien toinen kierros starttasi sunnuntaina sikeästi nukutun yön jälkeen, sillä taisimme kaikki olla melkoisen väsyneitä ensimmäisistä synttäreistä. Nukuimme kuin tukit kenenkään hiiskumattakaan koko yön aikana. Mutta silmät avattuamme olimme valmiita ottamaan seuraavan prinsessamaisen synttäripäivän vastaan. Jääkaapissa oli yön yli ollut tekeytymässä seuraava kakku, joka oli Alisan tämän hetkisen lempimaun mukaisesti hyydytetty mangomoussekakku mangokiilteellä viimeisteltynä. Alisan toiveiden mukaan kaverisynttäreillä oli myös popcorneja sekä keksejä ja koska dippailu on aina lapsista ihan mahtavaa, oli keskelle ruokapöytää nostettu iso lasilautasellinen kasviksia ja dippejä. Näille synttäreille saapui pikkuprinsessoja ja -prinssejä ja jälleen oli aika juhlia ja hulinoida. Alisan ystävät olivat tuoneet ihania lahjoja, joita Alisa avasi lahjapaketeistaan innoissaan. Oli poneja oikein kaksin kappalein, satukirja ja vesivärit sekä maalauslehtiö. Ruokapöydän ympärille mahtuivat kaikki lapset yhdessä ruokailemaan ja tietysti juhlajuomaksi oli ostettu vadelmapillimehuja, Alisan lempparia.

IMG_5523IMG_5528

Alisa hehkui koko viikonlopun onnea ja innostusta. Synttärijuhlallisuudet eivät olisi voineet sujua paremmin ja kyllä siinä äidinkin sydän sulaa, kun näkee lapsensa niin onnellisena, ettei hän meinaa pysyä välillä kuplivasta ilosta johtuen nahoissaankaan. Itse asiassa en olisi etukäteen ajatellut, että kaverisynttäreiden aika on jo nyt. Luulin, että ne tulisivat elämäämme vasta parin vuoden päästä. Mutta kun aloitimme synttäreiden suunnittelut, ilmoitti Alisa hyvin tomerana, että haluaa kutsua ystäviä, joten päätimme, että mikäs siinä, kyllä Alisan ystävät meille ovat aina tervetulleita ja hyvin kivuttomasti oli päätetty, että meillä järjestetään tänä vuonna kahdet synttärit. Kotona vietettyjen juhlien lisäksi tällä viikolla Alisa juhlii synttäreitään vielä päiväkodissakin ja vie päiväkotikavereille herkut tietysti myös ja Alisan virallisena syntymäpäivänä me suuntaamme perheemme kesken vielä dinnerille Alisan valitsemaan ravintolaan, joten on tässä sitten varmasti juhlittu niin, että näillä juhlilla pärjää 4-vuotisjuhlallisuuksiin saakka.

IMG_5558

Mutta mitä on olla 3-vuotias? Tai mitä on olla 3-vuotiaan äiti? Jokaisella lapsella ikäkaudet ja niiden erityispiirteet aaltoilevat varmasti vähän eri voimakkuuksilla ja jokaisella omassa tahdissaan, mutta meillä tätä ikävuoden vaihdosta on ryydittänyt nimenomaan orastava uhmaikä. Lapsi selvästi hakee omaa paikkaansa ja testaa omaa tahtoaan ja rajojaan. Mitä voi tehdä ja missä kulkevat vanhempien sietorajat? Hän on välillä aivan hukassa suuntaviivoista ja toisinaan taas hyvinkin tietoinen päämäärästään. Toisinaan hän on hyvin yhteistyökykyinen ja käyttäytyy kuin enkeli ja seuraavassa hetkessä koko elämä tuntuu kinnaavan hänen kanssaan vastaan. Alisan hyvin voimakas oma tahto ryöpsähtelee välillä todella voimakkaana ja kaikki yhteistyökyky katoaa kuin suihkusta valuva vesi lattiakaivoon. Uhmäikä on jonain päivänä hiljaisuutta, toisena agressiivisuutta ja kiukkua, kolmantena itkua ja lohduttomuutta ja neljäntenä vastaan hangoittelua, mutta sitten siellä välissä on niitä päiviä, kun hän yhtäkkiä onkin äidin pikkuvauva, joka olisi mieluiten vain äidin sylissä ja lähellä. Minään aamuna ei oikein voi tietää mitä tänään on luvassa. Välillä lapsi herää uuteen päivään jo valmiiksi hyvin uhmakkaana ja nousee sängystä ylös suoraan väärällä jalalla. Kun lapselle sanoo iloisena huomenta, saa takaisin äkäisen kommentin ”et saa sanoa minulle huomenta”. Toisena päivänä sängystä ylös aamulla nousee taas oikea naantalin aurinko, joka hymyilee kuin hangon keksi. Välillä Alisa laittaa meidät vanhemmat halilukkoon, josta pääsee pois kuulemma vain pusuttelemalla Alisaa ja seuraavassa hetkessä hän on iso tyttö, jota äiti ja isi ainakaan ei saa halata tai sylitellä. Välillä ruokapöydässä hän tyrkkää lautasen syrjään, nipistää suunsa tiukaksi viivaksi eikä suostu ottamaan ruuasta haarukallistakaan ja toisena päivänä hän syö aterialla enemmän kuin me vanhemmat. Sellaista on olla 3-vuotias meidän perheessä. Ilmeisesti hyvinkin vaihtelevaa kasvunaikaa.

IMG_5484

Vanhempana tämä aikakausi on aika raskas, vaikka samaan aikaan se onkin hyvin palkitseva ja lapsensa uusista taidoista saa olla jatkuvasti ylpeä ja yllättynyt. Tämän ikäisen lapsen kanssa vaaditaan pitkämielisyyttä, mikä joskus pitkän työpäivän ja väsyttävän viikon jälkeen tuntuu olevan itsellä hyvinkin hukassa. Mutta luovien tästä mennään päivä kerrallaan eteen päin muistutellen itselleen, että tämäkin on vain vaihe, eikä uhmaikä kestä loputtomiin. Ennen seuraavaa uhmakautta on oltava ainakin parin viikon hyvä jakso välissä, jotta kerkeää edes huomaamaan, että edellinen uhmakausi vaihtui seuraavaan uhmakauteen. Se lohduttaa myös kummasti, että samanlaisia kausia tuntuu olevan muillakin Alisan ikätovereilla. Muutama päivä sitten sain mahtavaa vertaistukea eräältä Alisan päiväkotikaverin äidiltä, kun hänen lapsensa, joka on lähes Alisan ikäinen, veti päiväkodista lähtiessään omaa reppuaan mielenosoituksellisesti perässään maata viistäen ja suuntasi repun kanssa suoraan pihan rapaisimpaan kuralätäkköön. Totesin tämän lapsen äidille, että toiminta näyttää täsmälleen samalta kuin meillä toisinaan, johon hän totesi, että ihanaa, että emme siis ole ainoita tässä maailmassa, joiden lapset uhmaavat vanhempiaan kaikella kekseliäisyydellään.

IMG_5512

Vaikka meillä siis on juhlittu 3-vuotissynttäreitä hopeaisessa prinsessahilepilvessä, ei tämän ikäisen lapsen kanssa elämä aina todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Välillä sitä tulee miettineeksi, että kuinka monta päivää on vielä siihen, kun lapsi täyttää 18. Toisaalta tänä viikonloppuna sydämeni on ollut täynnä haikeita fiiliksiä. Taas minun pikkuvauvani on vuoden vanhempi ja kohta jo niin iso tyttö, ettei hän enää edes joka toinen hetki halua istua äidin sylissä ja halitella ja kikatella hervottomana hassuille jutuille.

IMG_5540IMG_5542

Paljon paljon onnea rakas Alisa, äidin kulta! Olet jo niin iso tyttö ja kasvat aivan liian nopeasti. Rakastan sinua kuuhun ja takaisin!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s