Palmusunnuntai eli pikkunoidat, trullit, puput, kissimirrit ja kaikenmaailman muutkin pääsiäisen hahmot valloittavat kadut ja saapuvat oville virpomaan. Myös meillä oltiin virpomistouhuista ihan innoissaan. Innostusta lisäsi asteen verran vieläpä se, että viime vuonna olimme valmistautuneet myös virpomaan, mutta virpomiset jäivät silti harmillisesti väliin. Oksat oli koristeltu höyhenin, pääsiäismunin ja paperikukkasin ja ne olivat valmiina valoittamaan sukulaisten kodit pääsiäisen hengessä. Vaan miten sitten kävikään? Juuri ennen palmusunnuntaita Alisa tuli kipeäksi ja virpomisen sijaan sunnuntai vietettiin kotona kuumeessa. Pettymys oli pienelle tytölle valtaisa, kun virpomaan pääsi korkeintaan Whatsapp-videopuhelun välityksellä.
Tänä vuonna oli kuitenkin meininki aivan toinen. Itse asiassa aamulla heräsimme siihen, kun kuului pienen pientä vaimeaa rapinaa. Lari nousi katsomaan, mikä kodissamme rapisee ja löysi Alisan olohuoneesta harjoittelemasta virpomista. Alisa oli noussut ylös hipihiljaa ja olohuoneessa heilutteli yhtä pajunoksaa jo aivan valmiina virpomaan. Koristelimme tämänvuotiset pajunoksat viime vuoden koristeilla, kun ne oli virpomattomista oksista napattu takaisin talteen. Aamulla aamupalan jälkeen Alisa vetäisi suloisen kissapuvun päälleen ja oli innoissaan lähdössä virpomaan. Ennen lähtöä virpomiskierrokselle lähetimme vielä meksikolaisille ystävillemme virpomisvideot ja sitten ei muuta kuin menoksi.
Alisan suklaasaalis oli valtaisa! Näillä suklailla pärjäämme varmasti vähintäänkin juhannukseen. Mutta kylläpä pieni virpojamme nauttikin tästä puuhasta, vaikka välillä virpomislorun lausuminen hieman jännittikin. Äidin avustuksella saatiin kuitenkin lorutkin loruteltua niissäkin hetkissä, kun meinasi alkaa ujostuttamaan. Jälleen niin täydellisen vastakohtaista touhua rakentamiselle ja ihanaa yhdessä vietettyä aikaa lapsen kanssa.
Ihanaa palmusunnuntaita, joka ei tänä vuonna ole pelkästään virpojia varten, vaan meillähän on myös vaalipäivä. Eli mahtavaa demokraattista äänestyspäivää myös jokaiselle!
