Elämä · Perhe

Lapsuus nyt ja ennen – lapseni kasvaa erilaisessa maailmassa kuin minä

IMG_20190427_173334

Kun olin lapsi, soitin lankapuhelimella ystäville viereisiin kortteleihin; ”Leikitäänkö tänään?” Tai juoksin tai pyöräilin kavereiden oven taakse kolkuttelemaan; ”Oletko kotona? Tuutko leikkimään pihalle mun kanssa?” Jos kaverin lankapuhelimeen ei saanut yhteyttä, mentiin oven taakse kertomaan, että luuri on jäänyt huonoon asentoon edellisen puhelun jälkeen. Vanhemmat eivät tavoittaneet meitä lapsia koko päivänä, koska ei me päivystetty puhelinpöydän vieressä kotona, että josko vanhemmat soittaisivat lankapuhelimeen ja eihän meillä mitään kännyköitä ollut. Utopistinen ajatuskin se oli, että puhelin kulkisi mukana, hah. Koulumatka venyi joskus kolme tuntiseksi, kun poikkesimme matkalla puistoon tai kaverin luokse leikkimään, vaikka siitä ei ollut vanhempien kanssa sovittu, mutta ei silti kukaan ollut peräämme heti poliisia soittamassa.

 

Me kävimme huolettomasti naapuruston asukkaiden luona syömässä keksejä, katselemassa akvaariota ja rapsuttelemassa koiria. Jaoimme asuinalueen lyhtypylväisiin lappuja meidän kotipuhelinnumeroineen ja osoitteineen, joissa ilmoitimme tonttukerhoista ja innokkaista koiranulkoiluttajista sekä lemmikkien hoitoavusta. Lämmitimme kavereiden kanssa saunan meillä sekä kavereiden kotona samaan aikaan ja juoksimme ilkosillaan naapuruston läpi ilta-auringossa talosta taloon saunomaan.

 

Olimme eläväisiä ja liikkuvaisia lapsia. Nostimme keinulaudan puistonpöydälle, jotta saimme kovemmat vauhdit ja korkeammat pomput keinulaudalta. Yritimme saada keinuilla niin kovat vauhdit, että pääsisimme yläriman ympäri keinulla. Leikimme kirkonrottaa niin antaumuksella, että törmäsin pää edellä puiston metalliseen kiipeilytelineeseen ja menetin tajuntani. Juoksimme kilpaa niin, että kaaduin ja venäytin käteni. Leikimme raippahippaa, jolloin hippa koitti saada muita kiinni iskemällä raipalla. Maailman hauskin ääni kuului siitä, kun kivi kopsahti ystävääni päähän ja siitä kuului ”plop”.

IMG_20190427_170014

Söimme sormin ruokamme pesemättä käsiämme ja jaoimme yhteisen limsapullon kaveriporukan kesken siten, että kaikki joivat siitä samasta pullonsuusta. Söin samaa jäätelöä koiramme kanssa ja annoin koiran pussata minua suulle ajattelematta, että se oli juuri nuollut takapuoltaan. Imimme puutarhaletkulla kilpikonnien akvaariosta vedet, jotta saimme letkuun alipaineen ja siten tyhjennettyä likavedet akvaariosta, kun oli akvaarion siivouksen aika. Välillä likavesi kerkesi suuhun asti.

 

Kun matkasimme perheen kanssa Lappiin hiihtoloman viettoon, nukuimme veljen kanssa pitkittäin takapenkillä. Takapenkin jalkatila oli sullottu täyteen matkatavaroita ja päälle oli pedattu peti minulle ja veljelle. Ajoimme yötä vasten ja me muksut nukuimme takapenkillä pitkät yöunet. Ei ollut tietoakaan turvaistuimista eikä läheskään aina edes turvavöistä. Harjoittelimme polkupyörällä polkemista vuokramökille johtavalla hiekkatiellä, joka oli aivan nimismiehen kiharoilla. Kenelläkään ei ollut kypärää päässä, mutta kukas sitä siellä metsän ja peltojen keskellä vahtisi. Polvet ja kyynärpäät olivat ruvella kaatumisista, mutta onneksi pää säilyi ehjänä. Uimme mökkirannassa kesät läpeensä päivittäin tuntitolkulla, hypimme laiturilta veteen ja innokkaimmat koiravahdit näykkivät uimapuvusta palasia takapuolen kohdalta, mutta aikuisista ei ollut tietoakaan. Kävivät he kai aina silloin tällöin vilkaisemassa, että rannassa oli vielä oikea pääluku tallella. Kauhoimme serkkujen kanssa mökkirannasta surffilaudalla keskelle järveä ja hypimme laudalta veteen. Kun tuuli yltyi ja vei surffilautaa väkisin väärään suuntaan aina vain kauemmas mökkirannasta, kauhoimme rantaan ja raahasimme surffilaudan takaisin mökille rantavesiä pitkin. Kenelläkään ei ollut pelastusliivejä tai edes kellukkeita käsivarsissa siellä keskellä järveä.

IMG_20190427_170805

Sitä oli minun lapsuus; täynnä kaikkea sellaista, mikä ei tänä päivänä tulisi kuuloonkaan. Oma lapseni tulee elämään lapsuutensa täysin erilaisessa maailmassa. Kypärät eri harrastuksia varten ostetaan jo ennen kuin muita harrastusvälineitä on hankittu. Pienet lapset eivät ui uimarannoilla enää keskenään, vaan vanhemmat valvovat silmät tarkkana lastensa menoa rantavedessä. Ensimmäisiä vauvaperheen hankintoja on turvakaukalo vauvaa varten ja tästä luennoidaan jo neuvolassa ammattilaisten toimesta, että miten tuoreet vanhemmat osaavat valita lapselleen tarpeeksi turvalliset välineet autoiluun ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Turvaistuimessa lapset istuvat pitkään ja turvaistuimet on tehty kasvamaan lapsen mukana. Edes vanhemmat eivät enää syö ruokaa samalla lusikalla lapsensa kanssa varjellakseen lapsen hampaita kariekselta. Puistojen leikkitelineet ovat joka ikinen pultattu maahan kiinni niin, ettei keinulaudallakaan todellakaan tavoitella enää taivasta ja puiden latvoja. Osoitetietoja ei enää jaeta koko kylän lyhtypylväisiin ja sosiaalisen median imaistua nuorisonkin, on lasten jo hyvin varhaisessa vaiheessa opittava varjelemaan omaa yksityisyyttään ja kriittisiä tietojaan, kuten vaikkapa osoite-, sijainti- ja puhelinnumerotietoja sekä arkaluontoisia valokuvia.

IMG_20190511_234729

Olen onnellinen siitä, ettei lapseni elä samanlaista lapsuutta kuin minä elin, sillä jälkeenpäin kun miettii sitä kohellusta, on ihme, että niinkin moni selviytyi tähän päivään. Onneksi maailma on mennyt monessa asiassa eteen päin. Silti tänäkin päivänä rohkeus, ennakkoluulottomuus ja uteliaisuus ruokkivat luovuutta, kekseliäisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä ja sitä tarvitaan tämän päivän maailmassa enemmän kuin koskaan. Toivoisin, etten siispä kuitenkaan yrittäisi kasvattaa lastani pumpulipilvessä, vaikka ympäröivät vaarat tiedostankin, vaan antaisin hänen kokeilla rajojaan ja taitojaan ja tehdä välillä kreisejäkin juttuja. Vaikka lapsellani on kypärä päässä ensimmäisestä pyörällä polkaisusta lähtien ja joka ainoassa muussakin harrastuksessa tulevaisuudessa, jossa riskinä on lyödä päänsä ja vaikka lapseni ei nuku auton takapenkillä pitkittäin unia muutoin kuin jos auto seisoo visusti parkissa paikallaan, niin silti toivon, että lapseni löytää tässä vallitsevassa maailmassa väylän toteuttaa itseään.

IMG_20190427_173641

Elämä on tehty elämistä varten. Sitä tehtiin nimenomaan minun lapsuudessani, elettiin täysillä eikä ympäröiviä vaaroja edes oikein ymmärretty. Nykyään vaarat ovat tulleet lähemmäksi arkea ja ne tiedostetaan paremmin, mutta silti en halua elää elämääni sillä mentaliteetilla, ettei nyt vaan sattuisi mitään. Toki varjelen lastani kolhuilta, mutta samalla olen ottanut lapsen mukaan muun muassa keskelle merta 1-vuotiaasta asti snorklaamaan kanssani ja meillä on jo monta snorklausreissua yhdessä takanamme, olemme yhdessä valloittaneet vuorenhuipun sekä kivunneet Thaimaassa Tiikeritemppeliin yli 1200 porrasta. Joku voisi miettiä, että pitääkö se lapsi joka paikkaan raahata mukana. Minä olen sitä mieltä, että pitää, sillä niistä pienistä elämän positiivisista palapelin palasista kasvaa uskoni mukaan kahdeksassatoista vuodessa yksi ehjä, kokonainen kuva; aikuinen, joka osaa valita elämässään hyvin ja viisaasti ja on kasvanut onnellisena. Jos elämässä alkaa pelkäämään kaikkea, mitä voi sattua, jää elämä äkkiä elämättä. Se olisi kauhukuvani siitä lapsuudesta, jonka Alisalle antaisin, jos liiaksi rajoittaisin häntä. Näin äitienpäivänä olen erityisen ylpeä siitä, että tyttärenäni on upea lapsi, joka on avoin, ennakkoluuloton, sosiaalinen ja utelias. Olen varma, että hän löytää oman polkunsa, omat taitonsa ja omat hiomattomat timanttinsa, joita kehittämällä hänellä on edessään loistava tulevaisuus, sillä hänen asenteensa elämää kohtaan on kultaa. Vaikka hän ei eläkään lapsuuttaan samalla aikakaudella kuin minä tai ehkä juuri siksi.

IMG_20190511_234710

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Lapsuus nyt ja ennen – lapseni kasvaa erilaisessa maailmassa kuin minä

  1. Hyvä kirjoitus! 70-luvun lapsena olen pohtinut paljon samoja teemoja. On tosiaan ihme, että niin moni selvisi vaurioitta tähän päivään saakka. Olivatko ajat yhtään sen turvallisemmat, mene ja tiedä. Pumpulissa ei ainakaan kasvettu, se on varma. 🙂 Kiva blogi sulla, onneksi löysin. 🙂 Hyvää äitienpäivää!

    Tykkää

    1. Kiitos ja ihanaa äitienpäivää myös sulle. Tosiaan oli turvallisuus aikanaan hyvin erilainen käsite kuin nykyisin, vaikka hullu maailmahan tämä nykyisinkin on, eri tavalla vain kuin ennen.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s