Perhe

Äitienpäivänä kiitollisuus omasta tyttärestä ja toisaalta suru niiden puolesta, joille päivä ei tuo onnea.

IMG_20190512_105056

Äitienpäivänä juhlin onnellisena äitiyttä ja sitä, että saan olla äiti maailman ihanimmalle tyttärelle. Vatsassani pyrähtää perhosparvi lentoon ja kuplii leikittelevä ilo edelleen joka aamu, kun tyttäreni avaa ilosta sädehtivät silmänsä ja sanoo; ”huomenta äiti”. Äitiys on muuttanut minua paljon, vaikka sisällä edelleenkin sykkii ihan sen saman ihmisen sydän, joka sykki jo ennen esikoiseni syntymää. Lapsen syntymän myötä onnellisuuden lisäksi tulee jotenkin kovin tietoiseksi omasta vajaavaisuudestaan ja puutteistaan. Sitähän onkin aivan keskeneräinen raakile. Lastaan varten kaiken haluaisi tehdä niin hyvin kuin vain on mahdollista, jotta lapsen olisi mahdollisimman hyvä olla tässä maailmassa, mutta omat rajat tulevat vastaan väkisinkin; oma jaksaminen, osaaminen, varallisuus, vuorokauden tunnit ja kaksikätisyys. On pakko todeta, että minunkin on ladattava akkujani, saatava lepoa, en osaa kaikkea ja aina taidot eivät riitä, rahatkaan eivät kaikkeen riitä, kellosta loppuvat joskus tunnit kesken ja tekemistä riittäisi usein useammallekin kuin vain kahdelle kädelle.

IMG_20190512_085301IMG_20190512_102649

Koen myös syyllisyyttä monista asioista, joille en edes voi mitään, ja syyllisyyttäkin aiheuttavien asioiden edessä koen itseni voimattomaksi kaikkine puutteineni. Koen syyllisyyttä muun muassa siitä, että lapsen kuumeilun jälkeen joudun viemään lapsen yskäisenä päiväkotiin, koska töihin on palattava eikä lääkäri kirjoita lapselle sairaslomaa yskän vuoksi tai siitä, että lapseni kertoo päivällispöydässä, että on päiväkodissa itkenyt, koska hänellä on ollut ikävä äitiä päivän aikana. Mietin usein, että miksi en syntynyt vauraaksi ilman huolta rahasta, jolloin voisin laittaa perheeni ykkössijalle ehdoitta, mutta nyt esimerkiksi työelämään käytetyt tunnit ovat pois lapseltani.

IMG_20190512_161600

Joudun toteamaan itselleni, että minäkin olen vain ihminen ja vaikka kuinka haluaisin, niin kaikkea en voi lapselleni elämässä antaa. Voin vain koittaa olla tarpeeksi hyvä. Mutta ainakin äidin ehdottoman, loputtoman rakkauden voin antaa. Se on ainoa asia, jolla ei tunnu olevan rajoja ja se on juuri yksi niistä asioista, joita äidiksi tuleminen opetti minulle; maailman suurimman ja syvimmän rakkaudentunteen ja siitä olen äärimmäisen kiitollinen. Vaikka äitiys on tuonut elämääni aivan uuden tason muun muassa väsymystä ja aikataulukiireitä, en vaihtaisi äitiyttä mihinkään muuhun. Rakastan olla äiti ja äitienpäivää juhlin onnellisena siitä, että minulla on tämä mahdollisuus.

IMG_5797

En voi silti olla ajattelematta äitienpäivänä myös niitä ihmisiä, joille äitienpäivä tuo surua, kyyneleitä, ahdistusta, ikävää ja yksinäisyyttä. En voi olla ajattelematta, miltä tuntuu siitä, jonka tyhjä syli huutaa tyhjyyttään enemmän ja lohduttomammin kuin koskaan sinä päivänä, kun koko muu maailma ylistää äitejä. Tai miltä tuntuu siitä, joka vie äitienpäivänä haudalle kynttilän ja kukan oman äidin tai oman lapsen muistoksi. Tai miltä tuntuu siitä äidistä, jota kukaan ei äitienpäivänä muista. Tunnen piston sydämessäni, kun itse pursuilen onnea äitienpäivänä, vaikka tiedän, että päivä ei edusta onnellisuutta ja kiitollisuutta kaikille. Tunnen surua heidän puolestaan, koska äitiyden onnen soisin niin mielelläni jokaiselle, joka sen haluaisi päästä kokemaan.

IMG_5773IMG_5778

Sallin äitienpäiväonnen itselleni kuitenkin, sillä ajattelen, että en voi kantaa surua muun maailman puolesta, sillä kyllä niitä kyyneleitä on jokaista ihmistä varten varattu tähän maailmaan aimo annos. Jokainen itkee surun kyyneleet vuorollaan ja muiden suruja en voi mitenkään ottaa kantaakseni, vaikka siihen suruun voin osaa ottaakin. Se, ettei äiti saisi olla onnellinen lapsestaan, on vähän sama kuin jos sinkkuna ollessani en olisi sallinut niiden olla onnellisia, jotka sanoivat alttarilla toisilleen tahdon tai en olisi iloinnut heidän puolestaan, vaikka itse en sitä oikeaa vierelleni vielä ollut löytänytkään. Niinpä en usko, että he, jotka äitienpäivää viettävät erilaisissa tunnelmissa kuin minä, edes toivoisivat äitiydestään ja äidistään onnellisten luopuvan onnestaan muiden tähden.

IMG_5786

Niinpä tänäkin äitienpäivänä ajattelin hetken niitä, joille päivä tekee kipeää, mutta me juhlimme päivää onnellisena ja kiitollisena perheestämme, ihastelin Alisan tekemiä lahjoja ja onnittelukortteja, kävimme toiveeni mukaisesti pizzalla, koska sään vuoksi alkuperäinen idea äitienpäiväpiknikistä meni mönkään ja herkuttelimme Larin ja Alisan leipomilla teeleivillä aamupalalla ja jälkkäriksi päivällä mansikkapiirakalla. Kuuntelin aamulla sydän onnesta pakahtuen onnittelulaulun ja katsoin Alisan kanssa kainalokkain elokuvan sateen ropistessa ikkunaan.

IMG_5805

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s