Elämä · Sekalaista

Mitä meille kuuluu?

IMG_20190519_170125

Mitä meille kuuluu? Melkoista härdelliä on arki ja elämä yrittää asettua taas uusiin hieman muuttuneisiin uomiinsa. Aika on tiukilla.

 

Talomme rakentuu kovaa vauhtia. Vaikea uskoa, että enää reilut pari kuukautta muuttoon. Talolla tehdään jo sisustustöitä pikku hiljaa. Sisäkatto on paneloitu valkealla paneelilla, sauna on paneloitu puolestaan mustaksi, seinät on tasoiteltu ja pohjamaalattu, kylpyhuoneessa tehdään vesieristeitä. Seuraavaksi alkaa laatoitus, maalaus sekä tapetointi ja hiljalleen koko ajan enemmän ja enemmän näemme valmista pintaa.

 

Talon ulkomaalaus saa vielä odottaa muutaman viikon. Kesäkuun aikana olisi tarkoitus rakennella pikku hiljaa käyttöullakkoa valmiiksi, sillä viime viikolla asennettiin käyttöullakon luukku. Käyttöullakon rakennamme itse. Talo valmistuu omalla painollaan ja malttamattomana odotamme muuttoa jo. Se ei kuitenkaan ole tarinamme kokonaisuudessaan, sillä arkea varjostavat tummat pilvet.

IMG_20190519_173313

Lari teloi kätensä kauden avauspelissä jalkapallon tiimellyksessä sunnuntaina. Sunnuntai-ilta venyi myöhäiseksi keskussairaalan päivystyksessä ja lopputulos oli leikkaustuomio. Poikki mennyttä luuta ei saatu vetämällä ja kipsaamalla paikoilleen, vaan nyt odotamme leikkausta, joka on vuorossa perjantaina. Emmehän me toki olisikaan käsiä rakennusprojektissamme tarvinneet, joten arvatenkin hieman tämä käänne arkeamme vaikeuttaa. Minua itsekkäästi harmittaa se, että kaiken härdellin keskellä blogille jää entistä vähemmän aikaa. Kyllä tämä tästä kuitenkin suttaantuu. Meillä on ihania ystäviä ja perheenjäseniä, jotka ovat luvanneet auttaa ja ovat auttaneetkin jo. Toivottavasti saamme Larin jo mukaan talonmaalaustalkoisiin ja jalkapalloharrastusta ajatellen olen hänelle jo ilmoittanut, että jatkossa hän saa pelata korkeintaan kulmatolpan paikkaa. Tosin kai hän siinäkin pestissä vähintään aivotärähdyksen onnistuisi samaan. Mutta onhan tämä ihan katastrofi, että viime kesä ja syksy olivat hankalia Larin polvivamman ja jalkaleikkauksen vuoksi ja nyt sitten on tuon rakkaan lasiveistokseni käsi sirpaleina. Molemmat vammat rakkaan jalkapalloilun aikaansaannoksia. Larille voisi olla parempi lajivalinta esimerkiksi pitsinnypläys, tarinankerronta tai vaikka Kalevalan lukeminen; jotain mitä voisi tehdä pehmustetussa, pyöreässä huoneessa.

 

Arki on siis nyt työn, kodin ja taloprojektien kanssa tasapainottelua. Lisäksi oman haasteensa luo 3-vuotiaan jäätävä uhma, joka rassaa hermoja pohjamutia myöten ja jokaista solua ravistellen. Lapsi on yhdessä hetkessä kuin enkeli ja sekunnissa muuttuu kuin pirun riivaamaksi. Mutta oletan sen kuuluvan tähän ikäkauteen. Eikös uhma ole kuitenkin kuin ohirymistelevä norsulauma eli se menee jossakin kohtaa lopulta ohi. Ennen kuin tulee uusi villiintynyt norsulauma, mutta kerkeää siinä välissä varmaan edes henkeä vetämään.

Screenshot_20190522-214112

Onneksi oman tukiverkoston lisäksi myös päiväkoti ymmärsi tilanteemme hankaluuden, kun kahden aikuisen taloudesta tuleekin yhtäkkiä vain yhden toimintakykyisen aikuisen talous ja omalta osaltaan he ovat tukeneet perhettämme ja joustaneet muun muassa hoitoaikojen uudelleen sovittamisen kanssa.

 

Käden olisi tarkoitus olla eheä jo viiden viikon päästä leikkauksesta, joten kesäkuun lopulla voin luovuttaa Puuha-Peten asusteeni Larille hyvillä mielin. Sitä ennen koitan luovia tieni siten, ettei minun tarvitse opetella käyttämään sirkkeliä, naulapyssyä tai porakonetta, sillä se ei tietäisi muuta kuin lisää asiakkaita keskussairaalan päivystykseen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s