Aasia · Matkailu · Matkailu ulkomailla

Saarihyppelyä Krabilla Phi Phi- saarilla

DSC_0387[1]

Island hopping eli saarihyppely on todella suosittua monissa meren rannalla sijaitsevissa lomakohteissa, jos vain mantereen edustalta vähänkin kaunista ja mielenkiintoista saaristoa löytyy tai mikäli matkakohde itsessään jo sijaitsee saaristossa. Saarihyppelyn voi toteuttaa nopeassa tahdissa yhden päivän aikana tai yhtä hyvin saarihyppelyyn voi käyttää vaikka viikon aikaa (tai miksei pidempäänkin) ja yöpyä joka yö aina uudella saarella. Tutustuessani tässä vuosien varrella netissä moniin eri lomakohteisiin, kun olemme miettineet, mihin seuraavaksi reissaamme tai unelmoineet, minne vähintäänkin joskus haluamme matkustaa, on myös saarihyppely hypähdellyt esille useaan otteeseen suositeltuna lomatekemisenä. Esimerkiksi Thaimaassa, Malediiveilla, Kroatiassa, Kreikassa, Seychelleillä, Filippiineillä tai Karibianmerellä saarihyppely tuntuu olevan todella suosittua tällä hetkellä. Myös kotimaan matkailijoille Suomen saaristo tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden saarihyppelyyn, joten aina ei tarvitse lähteä edes merta edemmäs kalaan. Tänä päivänä matkailutrendinä tuntuukin olevan tavoite nähdä loman aikana mahdollisimman paljon ja käydä mahdollisuuksien mukaan monissa eri paikoissa. Samaan lomaan yhdistellään mielellään vierailuja monissa eri kaupungeissa tai jopa valtioissa. Näihin trendeihin matkatoimistotkin vastaavat tarjoamalla yhä näkyvämmin kiertomatkoja, yhdistelmälomia, risteilyjä ja retkivalikoimissa saarihyppelyretkiä on tarjolla valtavasti.

DSC_0391[1]

Myös Thaimaan Krabilla myydään paljon retkipaketteja saarihyppelyyn ja vaihtoehtojakin eri saarirykelmistä on useita. Me lähdimme toteuttamaan omaa saarihyppelyämme Krabin provinssiin kuuluvien Phi Phi -saarten ympäristöön. Retken ostimme katukojusta kyseltyämme ensin hintoja useammalta eri retkimyyjältä. Hintojen vertailu kannattaa, sillä hintahaitari on 1200-2800 bahtia per aikuinen. Kalliimmalla ei ainakaan Krabilla välttämättä saa automaattisesti parempaa retkeä, sillä moni kalleimmasta päästä oleva reissu sisälsi esimerkiksi vain yhden snorklauksen (vertailimme nimenomaan saarihyppelyretkiä, joihin oli yhdistetty mahdollisuus snorklaukseen), kun taas toisilla, jopa huomattavasti halvemmilla retkillä snorklattiin retkipäivän aikana kahdessa eri lokaatiossa. Retken hinta ei myöskään korreloi sen kanssa, että mitä kalliimpi retki sitä pienemmällä porukalla oltaisiin liikenteessä, sillä joillakin sekä kalleimmista että myös halvimmista retkistä mukana paatissa saattoi olla jopa 50 ihmistä, kun taas toisilla retkillä luvattiin, että matkassa on maksimissaan 25 tai 30 henkeä. Oman kokemukseni mukaan tunnelma on aina parempi, mitä vähemmän vierasta sakkia on mukana samalla retkellä, joten tuohon seikkaan kannattaa ehdottomasti kiinnittää huomiota retkeä varatessa, että kuinka ison porukan mukaan retkelle olisi lähdössä. Jos retkelle mielii ihan vain oman reissuporukan kesken, on vaihtoehtona vuokrata myös oma pikavene tai pitkähäntävene. Tällöin retkelle toki tulee huomattavasti enemmän hintaa ja veneen sekä kipparin vuokrahinnan lisäksi huomioon kannattaa ottaa kustannuksia laskiessa myös saarten mahdolliset luonnonpuistomaksut, jotka ovat saaresta riippuen tavallisesti 300-400 bahtia per aikuinen.

DSC_0398[3]

IMG-20180216-WA0014[1]

Me maksoimme retkestämme 1250 bahtia per aikuinen ja tuo hinta sisälsi myös 400 bahtin luonnonpuistomaksun. Pikaveneellä matka taittui sukkelaan ja veneessämme oli lisäksemme 27 muuta retkeläistä, joten meillä oli ihan mukavasti tilaa ollakin eikä veneeseen tarvinnut ahtautua kuin sardiinit säilykepurkkiin. Päivän aikana luvassa olivat Ko Phi Phi Leellä sijaitsevat Viking Cave, Pileh Bay, Maya Bay ja Loh Samah Bay, Ko Phi Phi Donilla sijaitsevat Monkey Bay, Phi Phi Don ja Hin Klang sekä pääsaarista erillään sijaitseva pieni Bamboo Island eli päivän aikana nähtävää riitti jopa hengästyttävän paljon.

DSC_0401[1]

IMG-20180216-WA0016[1]

DSC_0413[2]

Päivän ensimmäisiä stoppeja olivat Viking Cave ja Pileh Bay, joissa saimme valokuvata veneestä käsin nähtävyyksiä. Näillä nähtävyyksillä ei oikeastaan ole edes mahdollisuutta rantautua, mutta ne oli kaikessa kauneudessaan kiva nähdä, kun kuitenkin ohikulkumatkalla olimme.

IMG-20180216-WA0021[1]

IMG-20180223-WA0004[1]

DSC_0417[1]

DSC_0419[1]

DSC_0430[1]

DSC_0435[2]

DSC_0468[1]

Maya Bay eli Leonardo DiCaprion tähdittämän The Beach elokuvan kuvausmiljöö oli päivän ensimmäinen pysähdyspaikkamme, jossa myös rantauduimme tukevalle maaperälle. Maya Baylla vietimme tunnin rantaelämää ennen kuin jatkoimme seuraavalle etapille. Tämä paikka on sanan kirjaimellisessa merkityksessä nähtävyys. Porukkaa tällä rannalla nimittäin riittää ja elokuvasta tuttua autiota, salattua piilopaikkaa Maya Baylta on enää turha etsiä, sillä vuorten ympäröimää upeaa, turkoosina kimaltelevaa laguunia on valokuvaamassa kanssasi sadat muutkin turistit. Valkealta hiekalta löytyy kuitenkin vapaata tilaa sen verran, että siihen voi omat pyyhkeensä levittää ja ennen matkan jatkumista eteenpäin pysähtyä hetkeksi hengittelemään samaa trooppisen lämmintä suolaisen meren ja vehreän sademetsän maustamaa ilmaa kuin mitä Herra DiCaprio lähes 20 vuotta sitten elokuvaa kuvatessaan on hengittänyt. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta rannalla kannattaa myös kipaista vessa-alueella. Ei niinkään vessojen takia, sillä niissä ei ole mitään nähtävää, vaan sen parinsadan metrin mittaisen polun vuoksi, mikä vessoille sademetsän läpi johtaa. Tuolla matkalla voi nimittäin hyvin mielessään nähdä kuuluisan elokuvan tapahtumat ympärillään, kun päästää mielikuvituksensa sopivasti laukalle.

DSC_0441[1]

DSC_0444[1]

IMG-20180216-WA0003[1]

DSC_0451[1]

DSC_0460[1]

DSC_0463[1]

DSC_0465[1]

Maya Baylta jatkoimme kohti Loh Samah Baytä, mikä oli päivän ensimmäinen snorklauspaikkamme. Vedenpinnan alaista maailmaa tarkastellessamme snorklausmaskin läpi näkyipä pari Siwan muovikassin kokoista meduusaakin pinnan alla monien, värikkäiden kalaparvien lisäksi. Alisa tietysti oli myös snorklaamassa kanssamme tutussa ja turvallisessa baby floatissaan kelluen ja ihasteli muutamia värikkäitä kaloja, jotka uiskentelivat aivan pinnan tuntumassa, jolloin Alisakin ilokseen saattoi ne nähdä ja huudahteli innoissaan ”lisää kalaa”.

DSC_0301[1]

DSC_0302[1]

DSC_0271[3]

DSC_0286[1]

Monkey Bayllä pysähdyimme ja siellä olisi saanut valokuvata, mikäli apinat olisivat tarjonneet turisteille nähtävää, mutta tällä kertaa ranta loisti tyhjyydellään ja apinat olivat mielekkäämmissä puuhissa kuin viihdyttämässä turisteja. Luultavastikin keskipäivän paahteisen helteen vuoksi ne olivat piiloutuneet viettämään siestaansa varjoisempiin piilopaikkoihinsa. Kuten aiemmissakin postauksissa olen jo kertonut, kertoi Tiikeritemppeliretken oppaamme, että äkäisten apinoiden pureman vuoksi on käytävä kuukauden aikana hakemassa lääkäriltä jopa 7 eri pistosta apinoiden levittämiä tauteja vastaan. Tämän retken oppaamme puolestaan osasi kertoa, että apinan pureman hoito paikallisessa sairaalassa maksaa vähintään 5000 bahtia. Ihan halvasta lystistä ei siis ole kyse ja tästä syystä mekään, kuten ei moni muukaan retkien järjestäjä, emme ankkuroituneet Monkey Bayn rantaan. Ranta on todella pieni ja ahdas ja jos sen sulloo täyteen innoissaan apinoita kameroillaan jahtaavia turisteja, voivat liian ahtaalle ahdistetut apinat olla todella vaarallisia ihmiselle puolustautuessaan tai suuttuessaan. Tyhjästä, pikkuruisesta rannasta ei tainnut kenellekään meidän porukasta tallentua yhden ainutta kuvaa kameraan talteen.

DSC_0477[2]

DSC_0478[1]

Superpikaisen Monkey Bay-pitstopin jälkeen lounastimme Phi Phi Donilla. Tämä oli muuten koko Thaimaan matkallamme ensimmäinen ruokapaikka, jossa tuli noudattaa paikallisia puhtaustapoja eli ennen ruokailutilaan siirtymistä kengät jätettiin salin ulkopuolelle ja jalat pestiin ravintolan seinustalla sijainneen vesihanan alla. Rauhallisen lounaan jälkeen kapusimme venerannan puolella parkissa olevaan pikaveneeseemme jälleen varpaat hiekassa.

DSC_0294[2]

DSC_0292[1]_edited

DSC_0275[1]

Lounaan jälkeen luvassa oli päivän toinen ja viimeinen snorklauksemme. Koralliriutan trooppisine kalalajeineen tarjosi Hin Klang (tunnetaan myös nimellä Nui Bay). Värikkäät kalat uiskentelivat täälläkin uimareiden ympärillä parvina ja meressä oli paljon nähtävää. Jokaisella snorklauskerralla lomamme aikana tuli huomattua, että vastaan ui aina kala, jollaista en ollut vielä aiemmin nähnyt.

DSC_1989[1]

DSC_1993[1]

Viimeinen etappimme oli Bamboo Island, jonka valkoisilla hiekkarannoilla polskuttelimme turkoosissa merivedessä vielä tunnin ajan ennen paluumatkaamme kohti lähtösatamaa eli Ao Nangin Noppharat Thara biitsiä. Bamboo Islandilla Alisa pääsi leikkimään vielä toistamiseen Maya Bayn jälkeen kristallinkirkkaaseen veteen matalalle rannalle ja nauttimaan rantaleikeistä kera pärskyvän veden, lempeästi heijaavien aaltojen ja sormien välistä valuvan hiekan.

DSC_1991[1]

DSC_1999[1]

Saarihyppelyretkemme oli huikea ja niin paljon kerkesimme näkemään vain yhdessä päivässä. Tämä retki oli itselleni ensimmäinen laatuaan saarihyppelyn merkeissä ja ehdottomasti voisin harrastaa tällaista retkeilyä vastaisuudessakin. Myös Alisa oli kanssamme kaikessa mukana, niin snorklauksessa kuin uimisessakin ja ihmettelemässä maailman upeimpia rantoja, kauneimpia saaria, turkoosina kimaltelevaa merta ja valkoisena hohtavia hiekkarantoja. Lapsen vuoksi tällaisia reissuja ei todellakaan tarvitse jättää väliin, vaan oikeilla varusteilla varustettuna on mahdollisuus kokea tämä kaikki perheenä. Tuo ajatus heräsi mieleeni retkemme aikana itse asiassa siksi, että samassa paatissa kanssamme oli japanilainen nelihenkinen perhe; isä, äiti, arviolta noin 8-vuotias tytär ja poika, joka oli Alisaa muutaman kuukauden nuorempi, ja koko päivän ajan perheen äidiltä jäivät kaikki kivat asiat tekemättä ja kokematta, kun hän vain istui paikoillaan pienen taaperonsa kanssa ja snorklauksestakin nauttivat vain perheen isä ja tytär yhdessä. En tietenkään tiedä oliko päivän kivojen aktiviteettien väliin jättäminen äidin omasta halusta tai pikemminkin haluttomuudesta johtuvaa vai oliko hän parkkeerannut itsensä veneemme penkkiin siksi, että näki taaperon mukana olemisen esteenä omalle osallistumiselleen. Oli niin tai näin, niin itse suosittelen pienten, uimataidottomien lasten vanhempia pakkaamaan matkaan mukaan lapselle pelastusliivit, kunnolliset uv-suojavaatteet, jotka suojaavat herkkää ihoa päästä varpaisiin, vaikka päivän aikana vietettäisiinkin aikaa paljon auringossa, baby floatin eli vauvan uimarenkaan, joka on varustettu ”housuosalla”, mikä estää lasta valahtamasta renkaan läpi, jolloin lapsi voi olla perheen mukana polskuttelemassa vaikka keskellä merta sekä tietysti muutenkin aurinkolomalle mukaan pakattavat aurinkosuojavoiteen ja aurinkolasit. Näillä eväillä pääsee pitkälle, mitä snorklaus- ja uintiretkiin tulee, ja koko perhe on mukana menossa yhtä lailla eikä kukaan jää hauskanpidosta ulkopuolelle, edes taapero!

Mainokset

One thought on “Saarihyppelyä Krabilla Phi Phi- saarilla

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s