Polkuja

Kolmekymppisiäni lähdimme juhlimaan Saimaalle! Imatran ja Lappeenrannan seutu oli entuudestaan osaltani täysin koskematon. En muista koskaan käyneeni siellä enkä oikeastaan tiennyt koko alueesta mitään, paitsi että siellä on Saimaan hieno vesistö, missä voi nähdä Saimaannorppia. Hatarilla pohjilla oli siispä tietämys. Alun perin keväällä ajattelimme lähtevämme pitkäksi viikonlopuksi ulkomaille juhlimaan syntymäpäivääni tai jos kesälomamme olisi sattunut sille ajalle, niin jopa viikoksi viikonlopun sijaan. Mielessä pyörivät Etelä-Saksan Baijerissa sijaitseva Neuschwansteinin joutsenlinna upeine torneineen ja jylhine vuoristomaisemineen tai toisaalta puoleensa veti yhtälailla Italian Rooman Trasteverestä löytyvät hämyisät, tunnelmalliset tavernat, joissa huumaavan ruuan tuoksu lipuu nenään keittiön ovista, tarjoilijat pyörivät ketterästi ahtaasti sijoiteltujen pöytien välissä ja ympärillä italialainen, iloinen ja vilkas puheensorina resonoi oman rentoutuneen tunnelman kanssa samalla, kun tarjoilija laskee eteeni maailman täydellisimmän pastan tai pizzan, miksei pihvinkin. Vaan mites sitten kävikään? Autoomme tehtiin hulvattoman kallis remontti, kun se keväällä tuntui yhdellä kertaa lahoavan allemme elokuvamaiseen tyyliin niin, että pultit ja mutterit vain sinkoilivat irti ja vierivät yksitellen tien pientareelle. Remontin jälkeen ulkomaanmatkasuunnitelmat oli tämän kesän osalta pakko vaihtaa kotimaisiin vaihtoehtoihin ja silloin mieleen nousi Saimaa ja kylpyläviikonloppu. Varasimme siispä pitkän viikonlopun kylpylähotelliin, sovimme treffit muutamien Saimaalla asuvien ystävien kanssa ja vaikka tavernat ja linnat lipuivatkin tällä erää ulottumattomiimme, oli kutkuttavan ihana reissu tiedossa Saimaallekin.

Kylpylä tarjosi lomamme pitkäaikaisimman viihdykkeen, sillä kylpylässä kerkesimme pulikoimaan kolmena päivänä. Hämyisesti valaistu kylpylä noudatteli teemallaan sirkusta ja hämärään valaistukseen eloa toivatkin värikkäät valot ja kylpylän keskiestradille järjestetty vesishow oli upea ja mielenkiintoinen. Kylpylässä aika ei käynyt pitkäksi. Meille itse asiassa kävi niin, että kylpylähotellin henkilökunta huomasi minulla olevan vierailumme aikana kolmekymppiset, joten perushuoneemme upgreidattiin tilavaksi huoneistoksi ja kylpylälippuihimme sisällytettiin vieläpä pääsy kylpylän saunamaailmaankin. Saunamaailma oli ihana, sieltä löytyivät perinteisempien saunojen lisäksi myös suola- ja höyrysaunat sekä vilvoittelualue, jonka metsälampeen saattoi pulahtaa lähes tulkoon suoraan mökkisaunasta. Me viihdyimme hotellissa ja sen kylpylässä niin täydellisen hyvin, että lähtöpäivänä maksoimme itsellemme vielä myöhäisemmän huoneenluovutuksen, jotta saimme aamupäivän vielä ihan rauhassa uiskennella kylpylässä laskien kouru- ja rengasliukumäkiä, seisten vesishown aikana keskellä vesipaasien ilottelua ja rentoutua saunamaailmassa. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että minähän olin taivaissa jo pelkästään siksi, että pääsin nauttimaan hotelliaamiaisesta!

Hotellin ja kylpylän lisäksi matkaan kuului toki muutakin. Larin ystävä jo vuosikymmenen takaa omistaa Saimaalla operoivan Water-SkiZoon, jonka palveluvalikoimasta löytyy kaikkea superhauskaa, kuten sukellusta, vesilautailua, vesihiihtoa, kelluntaa, nousuvarjoilua, saunalauttaa ja vaikka mitä muuta! Kun kerran Saimaalla oltiin, niin eihän silloin voi olla menemättä vesille ja me pääsimme nousuvarjoilemaan. Minä ja Lari pääsimme vuoron perään veneestä 70 metrin korkeuteen ihastelemaan Saimaan näköaloja ja Alisa katseli äidin ja isän varjoilua veneessä istuen. Nousuvarjoilu on kerrassaan hienoa puuhaa ja vaikka se itsessään on vain nautittavaa eikä todellakaan mitään hurjapäistä hommaa, niin silti aika hauskalta tuntuu se hetki, kun puuskatuuli ravistelee varjoa tai tuulen kadotessa kokonaan pepun alta korkeutta humahtaa hetkessä kymmenen metriä pois. Water-SkiZoon nettisivuille erilaisia vesiaktiviteetteja pääset kurkkimaan täältä.

Varsinaiseksi synttäripäiväksi olimme sopineet dinnerin ystäväpariskunnan kanssa, joihin tutustuimme itse asiassa muutama vuosi sitten Turkissa, kun sattumalta lomailimme samassa hotellissa. Tuolloin me vietimme Turkissa Larin kolmekymppisiä sekä ensimmäistä hääpäiväämme ja nyt siis samassa seurassa juhlimme minun uuden kympin alkamista. Jo silloin tiesimme, että näiden ihanien ihmisten kanssa juttu luistaa hyvin ja niin se luisti edelleen. Ystäviä voi todellakin löytää ihan mistä vain ja etenkin silloin, kun sitä vähiten odottaa. Näiden autoharrastajien kanssa suuntasimme Lappeenrannan vanhan kaupungin tuntumasta löytyvään Wanhaan Makasiiniin ja sään ollessa aurinkoinen, lämmin ja tyyni, valitsimme pöydän ulkoa terassilta. Selailin bistron menua päättämättömänä miettien naudan pihvin ja merilohen välillä, mutta tarjoilijan vinkatessa loistavan herkullisesta karitsa-annoksesta, päädyinkin tilaamaan karitsan sisäfilettä punaviinikastikkeella ja kauden vihanneksilla. Nam nam! Ruuan kanssa hupeni viinilasillinen jos toinenkin ja kaikki nautimme ruuastamme. Lautaselta löytyi väriä ja makuja. Myös Alisa tuntui rakastavan omaa lihapulla-annostaan ja vaikka kyse lapsen ruuasta olikin, oli keittiö selvästi panostanut tämänkin annoksen asetteluun. Kun pääruuat oli syöty viimeistä murua myöten, näytti Alisa vielä toimeliaan luonteensa marssimalla suoraan sisälle ravintolaan tarjoilijan luo kajauttaen kirkkaalla, kuuluvalla äänellään ”jälkiluokaa!” ja sieltähän tarjoilija viipotti luoksemme jälkkärilistat käsissään kysellen, mitä saisi olla. Syötyämme jälkkärit jatkui synttäri-ilta ystävien kanssa vielä lomahuoneistomme tilavalla parvekkeella, jossa poksauteltiin kuohuvat ja kilisteltiin uudelle, alkavalle kympille sekä tietysti ystävyydelle.

Lähtöpäivänä kurvasimme vielä ennen kotimatkaa Lappeenrantaan Sataman Sanniin vedyille ja atomeille. Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa kotia kohti. Saimaa oli meille hyvä ja lempeä. Vaikka tämä olikin vasta ensimmäinen visiittimme Saimaalla, ei se varmasti jää viimeiseksemme, sillä jo nyt kutkuttelevat tulevat suunnitelmat Saimaan suuntaan.