Polkuja

Punkaharjulla vietetyltä talvilomalta kameraan jäi komea kuvasaldo muistoksi ja mielenmaisemassa yhä vain huojuvat ja nitisevät ikihongat liitoksissaan. Harjujen monta kymmentä metriä korkeat kelohongat varoittelivat tuulessa taipuessaan nitisevistä nivelistään ja silloin tällöin kuului rasahdus ja humahdus latvustoissa, kun jokin jopa vuosisatoja vanha oksan karahka irtosi isännästään ja mätkähti metsäkankaalle maaten lepäämään.

Jo Topelius aikanaan ylisti Punkaharjun kansallismaisemaa luonnon omaksi huvipuistoksi ja tällä kertaa meille se oli juuri sitä. Koronan vuoksi kun muuallekaan ei ollut asiaa kuin metsien lenkkipoluille, niin tilanteen niin sanellessa ja salliessa, otimme kaiken ilon irti ulkoilmasta ja Punkaharjun upeista harjumaastoista. Tässä postauksessa siispä kuvakollaasia useilta eri lenkkipoluilta, joita viikon aikana kerkesimme tallustelemaan.

Kokonharjun polku

Kokonharjun polku tekee kierroksen, jolle mittaa kertyy kolmisen kilometriä. Matkaa kertyy hieman yli 4 kilometriä, mikäli mukaan lasketaan myös reitin lähtöpisteeltä edestakainen matka parkkipaikalle. Polku risteilee vanhan aarnimetsän siimeksessä ja osan matkaa polku kulkee korkealla harjun huipulla, jolloin selkeällä säällä saa ihastella kauniita näkymiä. Polun varrella pääsee myös ihastelemaan Suomen pisimpiä mäntyjä. Alisa löysi paljon ihmeteltävää myös maassa lahoavista puunrungoista, jotka olivat kääpien valtaamia. Välillä lumipyry vihmoi kasvoihin, mutta juuri parahiksi evästauolle pilvipeite taivaalla repesi ja aurinko lämmitti jäisen sateen pakastamia poskipäitä.

Harjureitti

Harjureitti risteilee Punkaharjun harjualueen harjanteella ja välillä alempana rantojen tuntumassa kauniiden järvimaisemien keskellä. Koska kyseessä ei ole rengasreitti, vaan yhdensuuntainen reitti, kannattaa huomioida, että edestakaisin kulkiessa matkaa kertyy tuplaten ilmoitettuun reitin pituuteen nähden. Harjureitti kulkee Lustolta Valtionhotellille ja sieltä harjua mukaillen Kruunupuistoon. Polulle mittaa kertyy nelisen kilometriä suuntaansa. Lustolta reitin aloittaessa pääsee ylittämään pienen metsälammen paikallista nähtävyyttä, pususiltaa, kulkien.

Topeliuksen luontopolku

Topeliuksen luontopolku on 2,5 kilometrin pätkä Harjureittiä, joka lähtee Valtionhotellin takaa kohti Kruunupuistoa. Polku on valaistu, joten sitä voi kulkea myös pimeän aikaan. Myös Topeliuksen luontopolulla pääsee ihailemaan Punkaharjun upeaa kansallismaisemaa, johon kuuluvat korkeat mäntymetsät, harjun laet sekä idylliset metsäjärvet. Luonnossa raikkaassa ilmassa nautitut eväät maistuivat myös taivaallisen hyvälle, vaikka ei reppuun oltu pakattu juustoleipiä kummallisempia eväitä.

Kuikon Salpa-polku

Kuikon Salpa-polku sopii hyvin nopeahkolle happihyppelylle, koska matkaa tälle rengasreitille kertyy vain 700 metriä. Polulla pääsee harjumaisemien lisäksi ihmettelemään miehistökorsua sekä juoksuhautoja. Alisasta oli erityisen mielenkiintoista tutustua juoksuhautoihin ja kuunnella tarinaa niiden historiasta, joka oli kirjoitettu polun varrella sijainneeseen infotauluun.

Esteetön reitti

Kruunupuistosta lähtee 300 metrin esteetön reitti, joka kulkee helppokulkuista, leveää polkua Valkialammen näköalapaikalle. Näköalapaikalta avautuu kaunis perisuomalainen järvimaisema pienelle metsälammellle. Me kävimme kulkemassa esteettömän reitin lähtöpäivänä ennen kuin suuntasimme auton nokan kotia kohti. Pieni happihyppely teki hyvää ennen automatkaa ja saimme vielä lähtiessä vetäistä keuhkot täyteen raikasta Punkaharjun metsäilmaa.