Nykyisessä kodissamme ehdottomasti parasta on upea järvinäkymä Päijänteelle ja sitä näkymää tulee varmasti muuton jälkeen ikävä. Ilman järveä emme kuitenkaan jää uudessa kodissammekaan, sillä järvi sijaitsee aivan yhtä lähellä uuttakin kotiamme. Järvenrantatonttia meillä ei ole, mutta vielä toistaiseksi kaistale järveä näkyy pihallemme asti. Tonttimme ja järvinäkymän väliin jää kuitenkin vielä yksi rakentamaton tontti, jolle ei toistaiseksi rakentamissuunnitelmia ole, mutta oletettavasti jossakin kohtaa tuollekin tontille jonkin sortin rakennus rakennetaan ja riippuen siitä, minkä kokoinen ja millä tavalla sijoiteltu rakennus siihen nousee, saattaa se peittää järvinäkymämme. Vaikka niin kävisi, on järvi silti niin lähellä, että tuuli tuo terveisensä järveltä tuon tuostakin ja rantatielle järven ääreen pääsee jo ihan koiran pissalenkeilläkin. Järven läheisyys oli yksi niistä monista plussista, jotka painoivat vaakakupissa, kun kävimme tulevan kotimme tonttia ensimmäisen kerran katsomassa ja nyt olen jotenkin hyvin onnellinen siitä, että ihanat järvimaisemat ovat aivan lähellä muutonkin jälkeen. Vesistön läsnäololla on rauhoittava vaikutus ja se on niin ihanan vastakohtaista hektiselle kaupungille, joka sekään ei ole liian pitkän matkan päässä.
Painoi vaakakupissa järven lisäksi toki muutkin asiat, kun pähkäilimme tonttivalintojemme kanssa. Paperilla tosin tämä tontti, johon lopulta päädyimme, ei kiinnostanut minua yhtään, ei sitten pätkääkään. En olisi edes halunnut mennä katsomaan koko tonttia, mutta koska silloin viime syksynä olimme jo samoilla nurkilla katselemassa muutenkin aivan toisia tontteja, päätimme kuitenkin käydä vilkaisemassa tämän tontin myös, jonka lopulta päädyimme ostamaan. Saapuessani tontille tiesinkin oikeastaan saman tien, että tämä on se THE tontti, josta me jättäisimme tarjouksen. Tontti täytti kaikki kriteerimme täysin eikä missään asiassa jouduttu tekemään tylsiä kompromissejä, mutta nämä asiat eivät vain myynti-ilmoituksessa olleet auenneet minulle. Vaati sen, että kävin tontilla fyysisesti, jotta pystyin näkemään tontin hyvät puolet.
Kriteereinä tontille olivat muun muassa seuraavat asiat:
- Etäisyys Jyväskylään enintään 10 kilometriä
- Tontin koko 700-1100 neliötä
- Helposti rakennettavissa oleva tasamaatontti
- Bussipysäkki lähellä
- Luonto lähellä, muun muassa hyvät ulkoilumahdollisuudet Nalan kanssa
- Turvallinen, lapsiystävällinen asuinalue
- Sijainti sellainen, ettei lapsen tarvitsisi vaihtaa päiväkotia
- Viihtyisän oloinen naapurusto
- Maalämpö sallittu lämmitysmuotona
- Asemakaava, joka ei rajoittaisi rakennussuunnitelmiamme
- Tulevaisuutta ajatellen turvallinen koulumatka
- Netti saatavilla mobiilina ja/tai kiinteän netin rakennuskustannukset eivät olisi mahdottomat
Kun saavuimme tontille, näin muuan muassa lähellä sijaitsevan luonnon; järven ja metsämaastot, naapuruston, jossa lähes jokaisen talon pihassa oli lasten polkupyöriä ja pihaleluja, huomasin, että alue oli sellainen, jossa ei ollut minkäänlaista kauttakulkuliikennettä, bussipysäkki oli aivan vieressä vain kivenheiton päässä. Tarkemmin tutkittuamme vielä tontin speksejä huomasimme, että asemakaava vastasi toiveitamme, etäisyys Jyväskylästä oli toiveidemme mukainen, tontti oli kooltaan juuri sopiva, saisimme tälle tontille maalämmönkin ja tontti sopisi hinnaltaan budjettiimme. Katsellessamme tonttia, tuli rajanaapuri juttelemaan kanssamme ja hän vahvisti orastavan käsityksemme naapurustosta; lapsiperheitä ja turvallista asumista.
Ainoa asia, joka tuolloin tontissa jäi kysymysmerkiksi, oli se, että vaatisiko tontti louhintaa? Aiempien alueen rakentamiskokemusten perusteella tiesimme, että alue oli kallioista, mutta kuinka syvällä kallio tämän tontin kohdalla olisi, jäi mysteeriksi. Toisella puolella rajanaapuri ei joutunut louhimaan rakentaessaan, toisella puolella taas louhimaan jouduttaisiin varmasti. Päätimme jättää asian kysymysmerkiksi. Pohjatutkimuksen teettäminen olisi maksanut tuhat euroa ja maaperätutkimusten kustannukset jäävät usein ostajan maksettavaksi, eikä tutkimus olisi voinut kertoa meille oikeastaan muuta kuin sen, että joudummeko louhimaan vai emme. Olin nimittäin jo päättänyt, että tämä tontti olisi meidän, jos me vain onnistuisimme sen itsellemme nappaamaan. Tietoinen riski otettiin siis ja riskillä mentiin, mutta tietysti toivoimme kädet ristissä, että onni olisi puolellamme ja emme joutuisi louhimaan tai jos joutuisimme, niin korkeintaan hyvin vähän. Ensitaloaan rakennuttavan stressitasoja ajatellen sekä tiukkaakin tiukemman rakennusbudjettimme huomioonottaen ei ehkä ollut fiksuin valinta jättää näin iso asia selvittämättä, mutta toisaalta jälkikäteen ajatellen hyvä, että en ottanut asiasta selvää etukäteen.
Meillehän kuitenkin kävi sitten todella huono tuuri ja tontillamme jouduttiin louhimaan 135 kuutiota kalliota, mikä tarkoitti setelinipuissa lähes 7000 euroa. Jouduimme siis järjestelemään rakennussuunnitelmiamme hieman uusiksi, jotta selvisimme tuosta takaiskusta. Muunmuassa kaikki pihatyöt siirrettiin vuodella eteen päin seuraavaan kesään. Olimme alun perin ajatelleet tekevämme maanmuokkaustöitä jo nyt tulevana kesänä ja tilaavamme ainakin mullat tontille, mutta nekin suunnitelmat siirrettiin seuraavaan kesään. Se ei kuitenkaan tässä vaiheessa haittaa. Olin tiedostanut sen, että talonrakentamisessa jotain yllättävää tulisi kuitenkin vastaan, vaikka kuinka huolella etukäteen suunnittelisin. Meillä se suurin taloudellinen takaisku oli nyt sitten louhinta, ainakin toivottavasti, ettei nyt enää edessä olisi mitään vastaavankaltaista. Jos olisin ottanut tuosta asiasta etukäteen selvää, olisin todennäköisesti jänistänyt tonttikaupoista ja tämä ihana tontti ja asuinalue olisi jäänyt osaltamme vain haaveeksi. Nyt kuitenkin kiristämme vyötä hieman tiukemmalle maksaessamme viuluja tästä ikävästä louhintayllätyksestä, mutta samalla odotamme innoissamme muuttopäiväämme. Siksi oli ehkä jopa hyvä asia, etten tiennyt etukäteen ihan kaikkea, mitä tuleman pitää, vaan luotin siihen, että jos jotakin ikävää sattuu, niin kyllä siitä jotenkin sitten selvitään. Hätä keinot keksii, vai miten se meni? Nyt ainakin tiedämme, että talomme seisoo hievahtamattomana kallion päällä ja maalämpökaivon porauksesta ei tullut yllättäviä lisäkuluja, kun olematonta kalliota ei tarvinnut etsiä jostain maan uumenista, vaan poraus saatettiin alkaa jo heti metrin syvyydestä maapeitteen alta.
Tällä hetkellä tonttimme on kuin pommin jäljiltä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin niinhän se onkin, kun kalliota sieltä on räjäytelty. Heh heh, sallittakoon minulle nyt edes yksi surkuhupaisaan louhintaan liittyvä puujalkavitsi, kun louhimaan jouduttiin. Mutta siis kevät on routinut taloa ympäröivän pihan aivan perunapelloksi ja eipä siellä muuta ole kuin rakennustarvikeläjien alla soraa ja kuraa epämääräisissä muodostelmissaan monttuineen. Kovasti koitan harjoittaa jo mielikuvaharjoittelua ja nähdä ympäröivän pihan sellaisena kuin se tulee toivon mukaan kahden vuoden päästä olemaan; parkkialue ja patio kauniisti kivettyinä, tonttirajat aidattuna puuaidoin ja/tai viheristutuksin, nurmikko kasvatettuna, muutamat hyötykasvit istutettuna ja pihavaja sekä roskakatos rakennettuna. Siihen on kuitenkin pitkä matka, joskos ensin kuitenkin maalataan talo ja muutetaan elokuussa ja hetken nyt vain tyydyn ihastelemaan taloamme sekä tonttia ympäröiviä maisemia. Tontin ulkonäöstä viis nyt toistaiseksi.
Tässä vielä linkit aiempiin postauksiini liittyen talon rakentamiseen ja omakotitalounelmiimme:
Talotoimituksesta lattiavaluun
Rakennusluvasta talotoimitukseen
Aurinkoenergia osana omakotitaloasumista
Miten meni omakotitalotontin maatyöurakka?
Aloituskokous pidetty, joten rakentaminen alkaa
Talopakettien kilpailutus – miten vertailla tarjouksia?
Asunto- tai rakennuslainan hakeminen – miten haaveilemansa lainan voi napata ilman vakuuksia?
Polkuja 
Jätä kommentti